Tässä Leijonakuningas tällä hetkellä!

Tämän ja edellisen kuvan välillä taitaa olla viikko tai kaksi

Leijonakuningasta pitkästä aikaa

Heippa taas!
Minulla taitaa olla uusia lukijoita!? Oikein kiva, teretulemast lukemaan! Kommentoida saa vapaasti.
Tässä vähän edistymistä leijonakuninkaan suhteen:

Kuva on parin viikon takaa, joten työ on ehtinyt edistyä taas aika paljon tämän jälkeen.

Miksi?

Miksi näitä tehdään koko ajan lisää? 
Itsellä riittää nyt jo tekemistä vuosikymmeniksi näilläkin ristipistotöiden määrillä. Kai se on pakko kerätä koko sarja...

Tyynyjä, tyynyjä

Ihka ensimmäinen ristipistotyyny, jonka olen tehnyt. Taisin olla 7-vuotias. Ei ollut ristipistoilu vielä ihan hallussa, sillä pistot on vinksin vonksin ja onnistuin kuluttamaan yhtä väriä niin paljon, että se loppui kesken. Onneksi löydettiin "saman väristä" lankaa omasta takaa.

Tässä taas on järjestyksessä toinen tekemäni ristipistotyyny. Nyt osasin jo tehdä ristipistot samaan suuntaan. Varmaan myös 7-vuotiaana tehty.

Nyt ei olekaan enää mitään tietoa, mikä tyyny on ollut seuraavana vuorossa. Tämä tyyny tehty ehkä 10 v paikkeilla.

Tämän tyynyn tein äidilleni lahjaksi varmaankin 14-vuotiaana. Äiti piti kovasti norsuista.

Tämän tein myös äidilleni tuon äskeisen norsutyynyn jälkeen.

Suht nuorena tehty tyyny. 8 v?

Hiukan vanhempana tehty tyyny. 11 v?

Myöskin hiukan vanhempana tehty tyyny. 11 v?

Nuorempana tehty? 9 v?

Sivistyneet illanistujaiset ja kirjontaa 13.6.14

Taas oli pöytä täynnä herkkuja. Tällä kertaa nautiskelimme juustoja (ylläri), vihanneksia, valkosipulidippiä (ylläri sekin), kahvia, itse paahdettuja maapähkinöitä ja I:n tuomaa uutuuskakkua: vadelma/salmiakkimoussekakkua. Juustolajitelma sisälsi veldhuyzenia, kärtneriä, brandy-pähkinä-, valkohome- ja chilijuustoa. Oi niitä makuja! Valkosipulidippi oli hiuksia nostattavan vahvaa, kuten kuuluukin.

Yritimme me ristipistojakin tehdä, tosin se jäi tärkeämmän, eli syömisen, alle. Jostain syystä ei meinannut neula osua reikiin enää loppuillasta. Syytän Hannibalia. Niin kuin muutkin. Vaikka Hannibal ei osoittautunutkaan ystäväksemme, tutustuimme muihin uusiin tapauksiin.

Taisin noin sata pistoa saada aikaiseksi, joka ehkä kuulostaa suurelta määrältä, muttei ole, kun tietää minkä verran teen ”normaalin” illan puitteissa. I sanoi pistelleensä alle 20 pistoa. A:sta en tiedä yhtään. Pohdimme pariin otteeseen, joutuisimmekohan seuraavana päivänä purkuhommiin. En ole vielä uskaltanut katsoa omaa työtäni….

A kertoi illan aikana varsin hyvin eläytyen joidenkin vuosien takaisesta osallistumisestaan monen ruokalajin fiiniin illalliseen ja viinin maistajaisiin. Nauroimme I:n kanssa katketaksemme. Hienoa tietää, että lähipiirissä on A:n kaltainen intellektuelli ja sofistikoitunut henkilö, joka on perehtynyt hienojen illallisten käyttäytymissääntöihin henkilökohtaisesti.