Ei nämä reiät, mutta kun siitä kuultaa läpikin

Pidettiin A:n kanssa taannoin kisakatsomoa Suomen pelatessa vielä jääkiekon MM-kisoissa. No, kisat oli ja meni ja minä ainakin syytän tunarointia tuomarointia. Iltaan mahtui kaikkea kivaa. Hyvää ruokaa ja (surprise surprise) uusia tuotteita suoraan Englannista.

Terminaalista haettu paketti ja Pallen "nyt sitä ei saa hetkeen pois tuosta sohvalta"-ilme 

Palle normaaliin tapaansa valtasi sohvan alusen ja vaadittiin "pientä" suostuttelua ennen kuin rouva saatiin sieltä pois iltalenkkiä varten.

Olen jo aiemmin kirjoittanut tarkoista pukukoodeista, jotka meillä aina on tällaisia iltoja varten. Sain vihdoin napattua kuvan myös A:n parhaimmistosta. Jää minun reikäinen puseroni kyllä mukavasti kakkoseksi, kun tätä ilmestystä katsoo. Kuten otsikkokin sanoo, ei ne reiät vielä mitään, mutta kun siitä oikeasti kuultaa jo läpikin :D 

Ja ei, paidan helmaa ei korista reikäpitsiompele tai muu tarkoituksella tehty yksityiskohta, se on ihan vaan rikki.

Käytiin terminaalireissulla (käsityöpaketin haku)
myös kaupan kautta. Mukaan lähti muutama herkku.
Perinteeksi muodostunut chilijuusto ja uutuutena
 maustetut pähkinät.

Ja sitten, taas se ihana auvoisuuden tunne, kun avaat pahvilaatikon ja kurkkaat uusia tulokkaita:

Näistä tuotteista tilasin vain ohjeet, langat ja kankaat on vuorossa sitten joskus kun alan näitä tekemään. Tällä hetkellä minulla on selvästi meneillään tällainen, hmmm, voisiko sanoa surrealistinen (joku taiteentuntija varmaan kakoo kahviaan termin väärän käytön takia) vaihe. Kun en parempaakaan keksi, niin olkoot surrealistinen. En voi vastustaa tällaisia "outoja" maalauksia. Näissä on sitä jotain, ne vangitsevat katsojan huomion ja saavat pohtimaan merkityksiä kuvien takana. Sormet syyhyävät päästä aloittamaan tällaista uutta. Viime viikonloppuna otin mökille mukaan saman taiteilijan aiemmin tilaamani työn, sen missä taulu valuu taulussa olevan kävelijän päälle. En kuitenkaan aloittanut sitä, koska halusin jatkaa yhtä pari vuotta sitten aloittamaani työtä. Siitä enemmän toiste. Leijonakuningas ei mökillä edistynyt yhtään. Sinänsä harmi, koska jos olisin keskittynyt pelkästään sen tekemiseen, olisin saanut sen valmiiksi. Ehkä tällä viikolla? Perjantaina meillä on taas kolmen käsityöläisen kimppakivaa. Ehehehheh. Eli siis käsityöilta A:n ja I:n kera. Kiva nähdä miten I:n työ on edistynyt. Mutta, poikkesin taas aiheesta, palataanpa ruotuun.

Koska olen innostunut timanttimaalauksesta, tilasin "timangeja" varten lokerikon. Lokerikko testattiin viime perjantaina ja todettiin erittäin, kauniisti sanottuna, huonoksi. Naurettavan huonoksi. Jotta lokerikko saatiin edes vähän toimintavalmiuteen, tarvittiin avuksi puukko ja poikaystävä. Ja ei se silti toimi odotusten mukaisesti. En suosittele.

Minulla on jo useamman vuoden (9?) ollut käytössä alunperin oikein nätti käsityölaukku. Tuolloin laukkua hankkiessani en tullut ajatelleeksi sen käytännöllistä puolta. Laukku kun on (alkujaan ainakin oli) valkoinen. Voisiko siis sanoa, että laukku on ottanut osuman jos toisenkin vuosien varrella.

Tarkka katsoja saattanee huomata pari tahraa laukussa. Eikä se toiseltakaan puolelta sen paremmalta näytä. Toisaalta laukun säilytyspaikka kotona sohva(kahvi)pöydän edessä ei ehkä ole ollut optimaalisin paikka laukun suojaamisen kannalta. Mutta ainakin laukku on tehnyt tehtävänsä, suojannut käsitöitä. 

Oli siis toisin sanoen korkea aika päästää laukku viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Vakanssi täytettiinkin hieman edeltäjäänsä suuremmalla ja väriltään tummemmalla yksilöllä:

Kyllä nyt kelpaa säilytellä yhtä sun toista työtä. Laukku testattiin viikonlopun mökkireissulla ja todettiin erittäin päteväksi. Mukaan mahtui 3 eri ristipistotyötä ja 1 timanttityö. Eli 3 työtä enemmän kuin mitä edeltäjä pystyi säilömään.

Tässä vielä kuva laukun kuosista, joka 
luultavasti kestää käyttöä ja vuosia
edeltäjäänsä paremmin.

Katso nyt näitä! Kuka voi vastustaa?? Ja nämähän on niin pieniä, että valmista tulee parissa illalla.

Illan kulkua:

Krooh, pyyh, krooh, pyyh....

Juhuu?

Peli vei keskittymisen.

Juhuu? Minäkin olen täällä.

"Pitäkää pelinne ja käsityönne ja juustonne, minä mökötän nyt!"

Pallen kootut asennot

Teen julkaisun nyt blogger-sovelluksen kautta, joten en pysty muokkaamaan tekstien tai kuvien ulkonäköä. Ei siis kannata ihmetellä, miksi tämä julkaisu on ulkonäöltään täysin erilainen kuin aiemmat. Nettiselaimen kautta tehtynä koko sivusto ei toimi, kun käytössä on mobiililaite, joten sitä kautta en pysty julkaisemaan ollenkaan. Tekniikan riemuvoitto tämä blogger...

Mökillä rentoutumassa

Missä pää? Missä peppu?

Perjantai-illan chillaus

Normipäivä

Arvaa montako pistoa?

Ei, ne eivät ole vielä valmiita. Otettiin A:n kanssa kuvat pakettien mukana tulleista malleista ja ajateltiin pistää pieni etsi, arvaa ja voita -kisa pystyyn. No ei, ei tässä mitään palkintoa saa, vain hyvän mielen. Minä en blogissani harrasta mitään arvontahässäköitä. Ei ole mun juttu. 

Näin se menee:

1. Bongaa työstä pikkukirahvi (niitä on useampia)

2. Arvaa kirahviin tulleiden pistojen määrä

1. Bongaa kuvasta orava

2. Arvaa montako pistoa oravassa on

Vastaukset: kirahvissa oli 35,5 pistoa + jälkipistot, oravassa 38 pistoa + jälkipistot.

Laittaa uuden perspektiivin sille, että kuinka hemmetin työläitä nämä työt ovat. Vai mitä?

60 800 pistoa myöhemmin:

Jep, pari seepraa tarvitsee vielä valkoisen värinsä ja sitten on enää ne loput jälkipistot. Työssä on siis yhteensä n. 71 000 pistoa. Lumikissa vielä enemmän, koska siinä on lisäksi solmupistoja jotain tuhat. Tai siltä se ainakin tehdessä tuntui. 500 saattaa olla lähempänä totuutta. Niin hullu en ole, että olisin lähtenyt niitä laskemaan.

Olisi kiva tietää, montako sataatuhatta pistoa sitä on elämänsä aikana tullut tehtyä.

Simaa ja kettukarkkeja

Eilinen oli ja meni. Nyt voi taas keskittyä elämän parempaan puoleen: käsitöihin ja ympäröiviin ihmisiin. On se outoa, että jokin asia vain väkisin porautuu olemisen ytimeen, vaikkei sitä aktiivisesti miettisikään. Jälkikäteen huomaa, miten paljon oma olo on ollut ahdistunut ja käyttäytyminen erilaista. Onneksi se harmaa sadepilvi kuitenkin aina väistyy, eikä jää ainaiseksi auringonvaloa himmentämään.

No se siitä syvällisyydestä :)

Oltiin siskon luona Paraisilla käymässä vähän yli viikko sitten:

Lauantai-illalla oli sininen hetki.
Vain Fazer puuttui.

Saatiin A:n kanssa taas pari hyvää kuvaa Pallesta lempipaikassaan. 
Vappuna oli pitkästä aikaa kunnon ristipistomaraton. Hiukan sormet kipeytyivät.

Ennen vapun maratoonia

Vappumaratoonin jälkeen. Usko tai älä,
pelkästään ronsussa oli 800 pistoa.

Sitten pari kuvaa, jotka eivät kiinnosta varmaan ketään muuta kuin minua. Tai jos joku lukijoista on yhtä hullu ristipistoilija kuin minä, niin toki saattaa innostua. Niin no, siis A.

Vasemman puoleisessa kuvassa on kirahvi pelkästään oikean puolen jälkipistoilla. Oikealla puolella on kirahvi kaikki jälkipistot valmiina. Tsädäm!

A innostui tekemään äidilleen kettukarkki-sukat. Lopputulos oli hieno! Sain kunnian toimia jalkamallina.

Tölkin klipsuja on kerääntynyt jo mukavasti. Varmasti löytyisi jo tarpeeksi aineksia, että voisi tehdä sen tunikan, jota olen miettinyt. Toisaalta, vastaan on tullut aika monia kivoja laukku-mallejakin.

Ensimmäistä kertaa tein itse simaa. 
Maistui hyvälle ja teki hyvin 
kauppansa myös muille. 
Pikkupullo löysi kotinsa A:n luota.

Tällaista on siis mahtunut viimeiseen pariin viikkoon. Tavoitteena on saada Leijonakuningas valmiiksi toukokuun aikana. Eilen jaksoin vihdoin ja viimein aloittaa uuden ristipiston. Väsymys on ollut kyllä aika järkyttävä, kun ei edes uusi käsityö ole maistunut. Ehkä ensi yönä nukun hyvin :)