Olen ystävystynyt yhden työkaverini kanssa, käymme aika ajoin kävelemässä ja ihmettelemme yhdessä maailman menoja, no, lähinnä keijuja ja enkeleitä ja sen semmoista. Tuossa taannoin keskustelumme kääntyi minun pohdiskeluihini. Kerroin siinä muun muassa pohtivani suurimmaksi osaksi itseeni liittyviä asioita. Olen siis ajatuksissani itsekeskeinen. Kukapa ei olisi? Yritin samalla sitten selittää ystävälleni, miten mielestäni ihmisen yksi peruspiirteistä on itsekkyys. En tarkoita tässä kohtaa itsekkyydellä pelkästään negatiivista asiaa. Ihminen tarvitsee itsekkyyttä selvitäkseen. Teemme asioita, joista itse hyödymme. Se ei tarkoita, etteikö samaan aikaan voisi olla myös epäitsekäs ja tehdä muille hyviä asioita. Toisaalta tästäkin muille pyyteettömästi tehdyistä asioista saamme mielihyvää eli pyyteetönkin toiminta on eräällä tavalla itsekäs asia, koska saamme siitä hyvän mielen. Tämä on hyvää itsekkyyttä. Tällaisten asioiden ja lisäksi karkeista riisijauhoista tehdyn mannapuuron reseptin mietintöjen jälkeen sanoimme hyvästit ja sovimme lounastreffit seuraavaksi työpäiväksi.
Tuli siis seuraava työpäivä ja tapasimme lounaan merkeissä. Ystäväni kanniskeli kaunista lahjakassia mysteerinen hymy huulillaan. Kysäisinpä siinä häneltä, mitäpä sinä kanniskelet? Tähän hän vastasi ykskantaan "Ajattelin olla itsekäs ja aiheuttaa iselleni hyvän mielen tuomalla sinulle kahvileivoksen". Lahjakassista löytyi Branderin gluteenittomat suklaatoscaleivokset ja paketti karkeaa riisijauhoa, jota edellisen illan lenkillä en ollut muistanut tietäväni.
Myöhemmin samana päivänä näimme vielä iltapäiväkahvien merkeissä ja söimme toscaleivokset tyytyväisinä.
Samaisella lounaalla ja edellisen illan lenkin puheenaiheista johtuen saimme idean esimiehemme yllättämiseen, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla :D
 |
P.S. puuttuihan tuosta edellisestä julkaisusta pari työtä. Palataan niihin joskus.
