Käsityöilta vol. 3 tai 4 tai ....?

Joulukuun alussa järjestimme tavanomaisella kokoonpanolla pikkujoulu-käsityöillan. Mukana siis allekirjoittanut, I ja A. Perinteisesti kokoonnuimme A:n luokse, joka joutui vuoksemme puunaamaan kotinsa lattiasta kattoon.

No ainakin melkein.

Olimme suunnitelleet illan menun jouluaiheiseksi. Tarjolla oli mätiä, smetanaa, juustoja, kurkkua, porkkanaa, glögiä, pipareita (joista kerron kohta enemmän), itse tehtyä tapenadea ja viiriäisen munia. Kyllä, viiriäisen. Ei näin hienostunut porukka nyt mihinkään vähenpäänkään voi tyytyä. Kattaus näytti tältä:

Muutama yksityiskohta:

 

Tein edellisenä iltana meille nimikoidut servetit.

Niin tosiaan niistä pipareista. Olin päättänyt tehdä kerrankin ihan Paraisten piparkakku-ohjeen mukaan ja ajattelin, että näistä tulee ihan best gingerbread ever! No toisinpa kävi. Kun ei se ihan menekään kuin pitäisi gluteenittomien jauhojen kanssa leikkiessä. Tummuivat liikaa ja paisuivat muodottomiksi. Kovasti I ja A niitä kehuivat (eivät hennonneet sanoa totuutta).

Siellä oli illan aikana myös pari muutakin tyyppiä, joille olisivat kelvanneet ne piparit ihan muitta mutkitta.

"Oisko niitä viiräisen munia vielä?"

Ei tuossa muuten mitään, mutta se tuijotus! Herkeämätön tuijotus.

Eipä unohdeta tärkeintä:

Minun ja I:n illan haasteet

Ja sitten illan luopio:

"joku" teki sukkaa.

Pääsimme kuitenkin tämän "en minä taidakaan tehdä tänään ristipistoja" -kauhistuksen yli ystävämme punaviinin avustuksella.

Tässä näkyy muuten ystävämme punaviinin lisäksi itse tekemäni viinipullon kaulus. Omasta päästä kehitetty eli designed by Kaarina. Näitä liikkuu maailmalla muutamia, sekä puna- että valkoviinille tehtyjä.

Ilta koostui lisäksi huimista teknisistä ratkaisuista:

Koska pitäähän se ohje saada johonkin sopivalle korkeudelle ja pitäähän sitä vähän lisävaloakin saada. Kilpavarustelu on kova meidän kolmen ja varsinkin minun ja A:n välillä. Tällä hetkellä minulla kuitenkin on jotain, mitä A ei vielä omista.

Tällainen neulamagneetti nimittäin. Olen pari kertaa onnistunut harmikseni hävittämään neulan ties minne sohvan nurkkaan. Nyt ei tarvitse enää pelätä kankkuun pistävää yllätystä, vaan neulan saa helposti tähän magneettiin kiinni. Ja jos katsot tuota toisessa kuvassa olevaa rakennelmaa tarkemmin, huomaat, että magneetti toimii myös toiseen suuntaan. Eli sen lisäksi, että neula kiinnittyy siihen, sen saa itsensäkin kiinni metalliin (ohjeklipsin varressa kiinni). Huisia.

Kilpavarustelusta huolimatta ilta meni leppoisissa tunnelmissa:

Koirakaverit hännät yhdessä