Käsityöilta, eikaiviimeistäkertaa??

Vietimme jo jokin aika takaperin käsityöillan perusjoukolla minä, I ja A. Pöytä notkui herkuista taas kerran ja tuli sitä ainakin pari pistoa tehtyä. No, itseasiassa, minä pääsin vähän leventelemään. Ja oikeutetusti. Ensin kuuntelin pari tuntia tätä: "Kyllä sinun nyt nuoremmaksi pitäisi nuo ikkunat pestä ja käydä vessan lattiokaivo putsaamassa", "Sinulla on vielä nuoret polvet, minä en pääsisi edes sieltä lattialta ylös, että menepä nyt se kaivo puhdistamaan" ja "Niin, etkös sinä Kaarina vieläkään käynyt noita ikkunoita putsaamassa?" jne. : D

Niinpä niin, voi noita vanhuksia :P

Olin edellisenä päivänä tehnyt meille taas nimikoidut lautasliinat pikkujoulujen tapaan. Nyt tosin värisävyinä olivat jouluisen punaisen sijasta ruskeanharmaa ja musta.

I:lle tehty lautasliina

Oma lautasliina

A:n lautasliina

Pöytä oli täynnä juustoja, kasviksia
ja muuta hyvää purtavaa

Ruokatauon aikana tarkasteltiin
aiemmin valmiiksi tulleita töitä.

Tarkastelun jälkeen siirryttiin takaisin ruokapöytään ja otettiin tarkastelun alaiseksi uudet aloittamattomat ohjeet. Jälkiruoaksi I oli tehnyt satumaisen hyvän kääretortun. En. Ole. Koskaan. Syönyt. Yhtä. Hyvää. Kääretorttua.

Minun illan haasteenani oli tehdä kaksi erittäin samanväristä harmaan väriä valmiiksi. Viimeiset ristipistot tässä työssä.

Tässä se nyt on, jälkipistoja vaille valmiina!!!!!

Niin, tästä minä sitten leveilin loppuillasta. Että olin saanut nuo ristipistot valmiiksi. Tunsin, että oli etuoikeuteni vinoilla vähän takaisin, kun olin kuitenkin kärsivällisesti kuunnellut vihjailua yhden jos toisenkin lattiakaivon hiuskerääntymien poistamisesta omistajan puolesta.

Kyllä se kokonaan keltainen on! Ja kärsinyt. (Niille, jotka eivät tiedä, niin olen pikku hiljaa työn edistyessä värittänyt tehdyt ristipistot keltaisella yliviivauskynällä)

A:n ja I:n töiden edistymisvaihe.

Kolmen koplan työt.

Mitä tulee tuohon otsikkoon, A on siis muuttamassa takaisin synnyinseuduilleen ja hylkäämässä minut ja I:n tänne Turkuun. Toisaalta, A on varsin avoimesti kertonut minulle asuntonsa näyttöpäivistä ja -ajoista. Kenties seuraavilla kerroilla siellä on peruukkiin pukeutunut nuori nainen, joka kertoo meluavista naapureista, viemärin hajusta pihalla, viikoittaisista poliisipartioista sekä ratsioista ja muista kyseisen asunnon ostosta kiinnostuneiden kannalta tärkeistä sekä erittäin todellisista seikoista.

Ei sitä koskaan tiedä.....