Päivän 1 tunnelma:
Päivän 2 tunnelma:
Eli ekana päivänä vaan väsytti, sai liikaa tietoa ja oli kerta kaikkiaan pää tyhjä-olo. Tokana päivänä orientoitui jo enemmän, sai käyttäjätunnukset yms. muut kuntoon. Opinnäytetyö aihe tuli selväksi jo ennen koulun aloitusta, mutta vahvistui tänään, kun huutelin sen opparien aiheiden esittelyn jälkeen koko luentosalille (se oli nimittäin kaikille esiteltävien aiheiden joukossa enkä halunnut, että joku ehtii siitä innostumaan, kun olin sen jo epävirallisesti itselleni sopinut työpaikan kanssa).
No, tulipa pari mutkaa matkaan. En saa outlook- tai OneNote- appeja toimimaan padillani. En siis millään. Lisäksi meille ei nähtävästi ole minnekään kirjattu tulevien tenttien kirjoja, joten en pysty niitä varaamaan/lainaamaan/hankkimaan hyvissä ajoin etukäteen, mikä tällaiselle kaikkeen kaksi kuukautta etukäteen valmistautuvalle on äärettömän ahdistava kokemus. No se perinteinen Tutki ja kirjoita - teos tekee jo kuinka monennen tulemisen, joten luovutin ja tilasin itselleni oman kappaleen. Kai se pitää jossain vaiheessa käydä läpi, kun jätin tuossa pääsykokeessakin sen lukematta.
Pahinta ja stressihormonit pilviin nostattavaa on kuitenkin se, että tiedän töissä odottavan jäätävän määrän työtä (kun kahden-kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen on passelisti sitten kiireisintä aikaa ikinä). Koska haluan aina tehdä asiat huolellisesti, valmistautua kaikkeen hyvin (ööö, siis tähän kategoriaan ei siis kuulu pääsykokeet), ja keskittyä 100% tehtävään asiaan, olen haljeta nahoissani, kun en pysty tekemään tällä hetkellä kumpaakaan (siis töitä tai opiskelua) täysillä. Ja tätä koulun ja työn tasapainottelua siis jatkuu 2 vuotta (tutkinnon kesto), jos siis käy niin hyvin että työt edes jatkuu vielä tammikuun jälkeen).
Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa......!
Hei niin, mainittiinpa tänään koulussa ihan vaan ohimennen, että yamk-tutkinnon jälkeen on pieni mahdollisuus saada oikeus myös tohtorin hatun tavoitteluun. Arvaatko kenen silmissä leimahti toivon salama?
Mihin minä tämän kunnianhimoni kanssa vielä joudun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti