maanantai 23. marraskuuta 2015

Ilman sähköä, nettiä, puhelinverkkoa... Mökkihöperyyttä

Toisen puoliskon ehdotus sille, jos ei autoa saada käyntiin (lämppärin käyttöönhän tarvitaan sähköä):
1. Tuli takkaan
2. Kekäleet uunipellille
3. Uunipelti auton alle

Eli toisin sanoen, oli jännä viikonloppu mökillä. Sähköjen lisäksi oli puhelinyhteydet poikki. Kyllä ihminen on vieraantunut todellisuudesta. Luulin olevani suhteellisen "maalaisjärjellinen" ja jalat maassa -tyyppi, joka osaa toimia ilman sähköjä. Iski todellisuus päin naamaa, kun tajusi, kuinka paljon oikeasti siinä normielämässä kaikki on sähköstä ja nettiliikenteestä kiinni. No, vuorokausi ilman kyseisiä itsestäänselvyyksiä ja jo oltiin laulamassa hoosiannaa. Siis ihan kirjaimellisesti. Kaikki lapsuusajan rakkaat luritukset ja joululaulut tulivat mieleen, kun yritti itseään viihdyttää. On aika ahdistavaa olla 24 tuntia ilman mitään muuta kuin oma, poikaystävän, Pallen ja takan äänet. Valehtelematta päivän aikana teki mieli laittaa televisio päälle kymmeniä kertoja. Ihan vain taustalle, kuten se yleensäkin mökillä on. Tai olisi edes saanut radion päälle. Molempien kännyköissäkin oli niin vähän akkua jäljellä, että sitä yritettiin säästää siihen, jos telekommunikaatiot tulisivat jälleen toimintaan ja pitäisi päästä jonnekin soittamaan.

Niin, enkä ole vielä edes maininnut matkaa kotoa mökille. Oli pieni lumimyrsky. Ja muutama puu oli kaatunut tielle tai muuten vaan halusi ottaa lepiä siinä 15cm tien pinnan yläpuolella. Se oli sellaista ylitse, alitse ja siksak-sivusta -tyyppistä menoa viimeiset 10 km. Taivas välkähteli pariin otteeseen sähkönsinisenä. Taisi jossain olla aika pahat oikosulut ja sähköpurkaukset. 

Pari otosta matkan varrelta:




Winter wonderland
Sunnuntaina poikaystävän vanhempien saapuessa mökille saimme kuulla, että Juupajoki oli päässyt uutisiin asti sähköongelmiensa takia. Olivat anoppi- ja appikokelas olleet lauantaina hiukan huolissaan, kun meikäläisiin ei saanut minkään valtakunnan yhteyttä ennen ilta yhdeksää, kun vihdoin puhelinlinjat toimivat n. 30 sekuntia kerrallaan ja saimme vähän viestiteltyä. Olivat kuitenkin jo ennen ehtineet hälyyttää parit naapurit katsomaan, että meillä oli kaikki kunnossa. "Pelastajat" käväisivätkin 10 paikkeilla illalla tsekkaamassa että mökkeilijät ovat hengissä. 

Kuvan keskellä näkyvä puu hipoi lopuksi maata kertyneen lumen painosta.
Ruoka valmistui takan leivinuunissa, jota tosin piti lämmittää 5 tuntia, että sen sai 175 asteiseksi.

Järvimaisema pani parastaan.

Ristipistojen teko onnistuisi varsin mukavasti kynttilän- ja otsalampun valossa. Aiheena mitä parhaimmin viikonlopun teemaan sopiva luminen metsä/mökkimaisema!

Palle ei oikein välittänyt, kun vedin "Kaarinan kaunosävelistä iltaradiota" muun musiikin puutteessa, vaan piilotti joka kerta päänsä ja korvansa, kun uusi sikermä alkoi.

Lopulta jätin koira-raukan rauhaan ja menin saunaan.

Aamupalaleivät sunnuntaina paahtumassa ja kahvivesi lämpenemässä.

Toivottavasti seuraava mökkireissu on vähemmän draamantäytteinen, edellisellä kerralla kun lopputulema oli tällainen:








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti