Keep calm and cross stitch

Tämä päivitys tulee auttamattoman myöhään. Alunperin tämä piti julkaista jo tammikuun puolen välin jälkeen, mutta elämä tuli väliin. Laitan jossain vaiheessa taas käsitöihin liittymättömän blogikirjoituksen, mutta keskitytään vielä hetki miellyttäviin ja mukaviin asioihin. Välillä on mukava teeskennellä, että kaikki on hyvin. Käsitöihin uppoaminen ja keskittyminen helpottaa.

Joten, mistä aloittaisin? Ehkäpä tärkein ensin, eli uudet tilatut asiat :) Ja lisää on tulossa lähiviikkoina. Tämä paketti saapui kuitenkin kuukausi takaperin.

Mukana oli tämä miniompelukone. En tunnetusti tule toimeen ompelukoneiden kanssa. Käytin kojetta eilen ja voin täydestä sydämestäni sanoa, että tämä masiina ei ainakaan lisää tuota toimeentuloa. Järkyttävä rakkine. Ehkä jos poljin toimisi, saattaisi ompelu olla miellyttävämpää. Koneella pystyy siis ompelemaan sekä näppäimiä että poljinta käyttäen. Ongelma on, että polkimella ommellessa koje vetää ommeltavaa kangasta väärään suuntaan. Eli pitäisi ommella takaperin, niin että kangas liikkuu takaa eteenpäin eikä edestä taapäin. Se ei ole helppoa. Kun sitten luovutin ja ompelin näppäinten avulla, pitäisi kankaan ohjaaminen sujua pelkällä vasemmalla kädellä, kun oikea käsi tarvitaan näppäinten paineluun. Oli se sentään vähän helpompaa kuin takaperin tikkaaminen. Pakolliset vaatekorjaukset onnistuvat, joskin jo varoittelin asuinkumppaniani siitä, että parempi olla hajottamatta vaatteitaan. Rakkine ei onneksi ollut kallis.

Tilaajalahjana sain nämä "toalettilaukut". Arvata saattaa, mihin käyttöön ne tässä huushollissa menivät. Käsityölaukuiksi. Tykkään. Koskaan ei voi olla liian montaa käsityölaukkua.

Hehee. Sitten ensimmäiseen ristipistosettiin. Ihan pikkuinen parin illan projekti siintää yllä olevassa kuvassa. Minulla Ei Ole Koskaan Ollut Näin Isoa Ristipistotyötä. Ei Koskaan. Laskin lämpimikseni työn ulottuvuuksia. Ensinnäkin työn kooksi tulee 45x60 senttiä. Se on tehty 18count Aidalle eli sille pienimmästä päästä olevalle. Siinä on 140 000 ristipistoa. 140 000. Jos tekisin työtä joka päivä 100 piston verran, menisi työn valmistumiseen silti 3,8 vuotta. Koska en ole tunnettu "yksi työ kerrallaan" -motosta, voinette kuvitella, että 4 vuotta ei ole realistinen tavoite. Ah, mutta sitä langan määrää ja niitä värejä!!

Yllä ja alla on kuvat jokaisen kodin must have -kategoriaan sijoittuvista hillopurkkien kansien päälle tulevista liinoista. Must have.

Joo, tiedän. Hieman erilainen työ kuin mitä nämä minun aiemmat. Mutta katso sitä! Ihan oikeasti, kuka voi vastustaa potalla ähiseviä kissanpentuja? 

IHANA! 

Ja sitten oli vielä tämä kaunokainen.

Yksi uusi työ jääköön mysteeriksi, koska se tulee lahjaksi eräälle, joka saattaa lukea tätä blogia.

Luonnollisesti, töiden ihailu ei jäänyt vain pintapuoliseksi. Totta kai minun piti päästä niitä myös aloittamaan. Päädyin aloittamaan The Perhosen. Kutsuttakoon sitä tällä nimellä, jotta sen massiivissuus tulisi paremmin ilmi.

The Perhosen paketissa oli neulat laitettu tällaiseen pieneen kirjekuoreen. Niin söpöä.

Sanotaan vielä uudestaan: ah, niitä lankoja ja värejä!

Aloitin työn käyttämällä kirjontakehystä. Kehys ei ole minun juttu, joten se jäi heti toisella työskentelykerralla unholaan.

Aloitin myös erään toisen ristipistotyön. Tämän aloittamisesta haaveilin jo viime kesänä, jolloin aloitus jäi pelkäksi haaveeksi oikeiden sävyjen puuttuessa. Ehkä muistatte 8.6.15 kirjatun tekstin siitä, että uuden työn aloitus ei ihan tuosta vaan onnistunut. Tässä se nyt on aloitettuna. Työn teko ja lopputuloksena syntyvä kuva saivat tosin ihan uuden merkityksen, kun aloitin sen 20.1.16 sairaalassa vieraillessani. Yllä olevassa kuvassa on edistyminen ensimmäisen sairaalapäivän jälkeen. Tämä liittyy taas alussa mainitsemaani elämän väliintuloon. Siitä enemmän siis myöhemmin. Keskitytäänpä taas kaikkeen positiiviseen.

Leijonataulu edistyi joulun aikoihin ihan huimasti.

Positiiviseen on kovin vaikea keskittyä, kun laittaa tästä työstä edistymiskuvaa, varsinkin yllä olevan kuvan yhteydessä. Siinä on edistyminen Karinakoti-päivän jälkeen. Tätä työtä voisin kutsua nimellä Healing. Alkuperäinen nimi on After Time, mikä tosin sekin on äärimmäisen hyvin tilannetta kuvaava. Poukkoilen nyt hieman asiasta toiseen, pahoittelut. Alla kuva siis tästä After Time/Healing -työstä, kun se joskus tulee olemaan valmis.

Tässä The Perhonen, kuva 2.

Taas tämä surku. Edistyminen tapahtuneen jälkeen.

Onneksi työtä ei tarvinnut tehdä yksin, kuten kuva todistaa.

Perjantain 5.2 edistyminen. Yksi elämäni kamalimmista päivistä.

Hmmm... Jotain kivaa tähän väliin. Olen tainnut alla olevan kuva laittaa jo joskus blogiini, mutta tässä se on nyt uudestaan. Alla olevan taulun aion tehdä tässä jossain vaiheessa. Jokin aika takaperin lupauduin puolittain tekemään myös toisen työn, jossa lukisi jotain sen tyyppistä, että Keep calm and spend time with your ducks. Katsotaan, josko sekin jossain vaiheessa etenisi toteutuksen tasolle.

The Perhonen, kuva 3.

Siinä siis vähän tammi/helmikuun vaihdetta.

Tutustuin parisen viikkoa sitten puolivahingossa Floss Tube -yhteisöön. Se oli virhe, iso sellainen. Yhteisössä on siis ristipistoharrastuksestaan kertovia vloggaajia eli videoblogien pitäjiä. Sanotaanko näin, että Amerikassa kaikki toden totta on suurempaa. Floss Tube ja varsinkin yksi sen käyttäjistä Stash Queen, on avannut silmäni ihan uuteen ristipistomaailmaan. Stash Queenista sen verran, että hänen vuoden 2016 tavoitteensa on aloittaa joka päivä uusi työ, eli yhteensä 366 uutta ristipistotyötä. Tämä kertoo varmaan tarpeeksi, millaisista ristipistohulluista on kyse. Oma hulluuteni jää siis vielä aivan lapsenkenkiin. Omaksi tavoitteeksi tuli aloittaa joka kuukausi uusi työ.

En aiemmin tiennyt niistä lankojen, kirjontakankaiden ja kaiken muun (neulapidikkeiden/helmien yms.) ylitsepursuavasta määrästä, joka minulle on nyt lyhyen ajan sisällä esitelty. En tiennyt, että ristipistotöihin voi kirjoa mukaan Swarovskin kristalleja, että töitä voi tehdä pelkillä metalli- ja kiillelangoilla, että töitä voi tehdä pelkillä erikoiskirjontatyyleillä, että ..... Huh, ymmärtänette mitä ajan takaa. Swarovskin kristallit. Pitääkö tässä muuta sanoa. Olen ollut tyytyväinen ajatellessani, että onpa DMC:llä ihanan paljon eri värisävyjä ja että kiva, kun Aida-kangasta saa punaisena ja mustana. Olen ollut niin sokea. DMC ei todellakaan ole ainoa lankamerkki, puuvilla ei todellakaan ole ainoa lankamateriaali, aida ja evenweave eivät ole ainoat kirjontakankaat ja ei, niitä ei saa pelkästään valkoisena, punaisena tai mustana. Niitä saa kaiken sateenkaaren sävyinä, kymmeniin eri materiaaleihin värjättyinä. Ette varmaan ylläty, kun sanon, että olen tilannut muutaman kivan jutun Amerikasta.

Floss Tuben ja Stash Queenin kautta liityin Facebook-ryhmään nimeltä Stitch Maynia. Sanon uudestaan, se oli virhe. Ryhmä on pahimmasta päästä, mitä tulee uusien töiden aloittamisen ja materiaalien sekä ristipisto-ohjeiden tilaamisen yllyttäjiin. Summa summarum, aloitan tänä vuonna vähintäänkin 15 uutta työtä, olen hankkinut iPad ristipisto-ohjelman ja tulen kokeilemaan omanlaistani ristipistotöiden rotaatiota.

Jotain hyvääkin tästä kaikesta seurasi. Aloitin jo 1,5 vuotta suunnitteilla olleen kännykkäkuori -projektin.

Ja sain sen valmiiksi:

:)

Löysinpä vielä edistymiskuvan The Perhosesta

Viikko takaperin projektinani oli saada uusi ristipisto-ohjelma käyttöön. Sitä varten piti käydä läpi jokainen ristipistopakkaus. Päivä siinä meni. Mutta tuloksena oli, että minulla on yhteensä 46 ristipisto-ohjetta, joista 15 on aloitettu. Muut joko ovat valmiina odottamassa aloitusta tai odottavat vielä puuttuvia materiaaleja.

Tilasin muuten pari ristipisto-lehteä.

Jos siis tarvikkeita riittäisi, olisi minunkin mahdollista aloittaa joka päivä uusi työ muutaman seuraavan vuoden ajan.

Helmikuun aloitukseni oli Pieni merenneito (Disney Dreams Collection).

Ja vielä viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Katsopa, A, mitä minä löysin Amerikan markkinoilta: