tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pientä sekalaista

Muistelin, että olin aiemmin jo laittanut kuvan tästä mammani tekemästä puisesta enkelistä. Nähtävästi en ollutkaan, koska työkaverini, jolle yritin asiaa eilen selittää, ei muistanut nähneensä kuvaa. Harmikseni minulla ei tässä kohtaa ole kuvaa mamman linnuista, jotka on tehty samalla idealla. Yritän myöhemmin saada tänne sellaisenkin. Käsillä tekeminen on siis sukuvika.

Leijonakuninkaasta tällainen pieni knoppi. Huomasin suureksi kauhukseni, ja naapurini suureksi iloksi, tuossa eräänä iltana kehuttuani viime käsityöillassa kovaan ääneen valmiiksi saamiani ristipistoja, että yksi yksinäinen eri värinen pisto oli jäänyt tekemättä keskeltä ei mitään. Bongaatko siis ekasta kuvasta puuttuvan ristipiston? 


Etkö? Ei se mitään, en minäkään ennen kuin tein kyseisen katastrofin viereen jälkipistoja. Ehkä seuraava kuva auttaa:

Eli pisto tai siis sen puuttuminen on tuossa neulan kohdalla.
Voi sitä tragediaa. Äkkiäkös minä sen piston siihen tein, mutta kyllä se oli kolaus itsetunnolle. 




maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ei se uuden aloitus aina yhdessä illassa onnistu.

Tästä yrityksestä on jo piiitkä aika. 2 kuukautta? Olen jo aiemmin saattanut ilmaista, että Leijonakuninkaan tekeminen on jo jonkin aikaa tökkinyt ja pahasti. Toisaalta koko kevät on ristipistojeni kannalta ollut kovin hidasta aikaa. Leijonkuninkaassa ei suinkaan itsessään ole mitään vikaa. Ongelmana on lähinnä se, että ennen Leijonakuningasta, tein Lumikin ja Pinokkion. Saman valmistajan ja saman sarjan työt. Kolmas hyvin samanlainen työ sekä tyyliltään että ohjeiltaan on hieman liikaa. Aikaa noiden töiden tekemiseen on yhteensä mennyt jotakin 5-6 vuotta. Toki välissä olen tehnyt monia muitakin töitä. Selvästi kaipaan jo vaihtelua jo ihan niinkin hölmöön yksityiskohtaan kuin värien symbolit ohjeissa. Tuijotapa 6 vuotta samoja symboleita (jotka tosin liittyvät eri väreihin kussakin työssä) niin ne alkavat tulla jo uniisikin. 

Mutta tosiaan, yritin tuossa jokin aika takaperin siis aloittaa uutta työtä. Se ei ihan mennyt nappiin. Olin tilausvaiheessa katsonut väri väriltä, että mitkä minun täytyy tilata ja mitkä minulta löytyy jo valmiiksi. Kätevää eikö totta? Ei, ei oikeastaan, jollet merkkaa niitä silloisia aatoksia mihinkään ylös. En nimittäin päässyt yhtään samalle aaltopituudelle sen Kaarinan kanssa, joka tilausvaiheessa oli muka löytänyt ne kaikki työn vaatimat sinisen eri sävyt omista jämälangoistaan. En sitten yhtään.


Tätä yritin aloittaa. Kangas löytyi...


..värit eivät. Paperilla näkyy luettelo kaikista tarvittavista sävyistä. Lattialla on kasassa OSA minulta löytyvistä langoista.
Palle havaitsi ahdinkoni jossain vaiheessa ja tuli henkiseksi tueksi.
Oli mittanauhaa ja luetteloa ja lankoja ja laskinta.
Kyllä, langoista ei ollut pulaa.

Pulaa oli ainoastaan oikeista sävyistä. Ehkä ensi viikolla uusi yritys?



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Käsityöilta, eikaiviimeistäkertaa??

Vietimme jo jokin aika takaperin käsityöillan perusjoukolla minä, I ja A. Pöytä notkui herkuista taas kerran ja tuli sitä ainakin pari pistoa tehtyä. No, itseasiassa, minä pääsin vähän leventelemään. Ja oikeutetusti. Ensin kuuntelin pari tuntia tätä: "Kyllä sinun nyt nuoremmaksi pitäisi nuo ikkunat pestä ja käydä vessan lattiokaivo putsaamassa", "Sinulla on vielä nuoret polvet, minä en pääsisi edes sieltä lattialta ylös, että menepä nyt se kaivo puhdistamaan" ja "Niin, etkös sinä Kaarina vieläkään käynyt noita ikkunoita putsaamassa?" jne. : D
Niinpä niin, voi noita vanhuksia :P
Olin edellisenä päivänä tehnyt meille taas nimikoidut lautasliinat pikkujoulujen tapaan. Nyt tosin värisävyinä olivat jouluisen punaisen sijasta ruskeanharmaa ja musta.
I:lle tehty lautasliina
Oma lautasliina
A:n lautasliina

Pöytä oli täynnä juustoja, kasviksia
ja muuta hyvää purtavaa

Ruokatauon aikana tarkasteltiin
aiemmin valmiiksi tulleita töitä.

Tarkastelun jälkeen siirryttiin takaisin ruokapöytään ja otettiin tarkastelun alaiseksi uudet aloittamattomat ohjeet. Jälkiruoaksi I oli tehnyt satumaisen hyvän kääretortun. En. Ole. Koskaan. Syönyt. Yhtä. Hyvää. Kääretorttua.

Minun illan haasteenani oli tehdä kaksi erittäin samanväristä harmaan väriä valmiiksi. Viimeiset ristipistot tässä työssä.

Tässä se nyt on, jälkipistoja vaille valmiina!!!!!
Niin, tästä minä sitten leveilin loppuillasta. Että olin saanut nuo ristipistot valmiiksi. Tunsin, että oli etuoikeuteni vinoilla vähän takaisin, kun olin kuitenkin kärsivällisesti kuunnellut vihjailua yhden jos toisenkin lattiakaivon hiuskerääntymien poistamisesta omistajan puolesta.

Kyllä se kokonaan keltainen on! Ja kärsinyt. (Niille, jotka eivät tiedä, niin olen pikku hiljaa työn edistyessä värittänyt tehdyt ristipistot keltaisella yliviivauskynällä)

A:n ja I:n töiden edistymisvaihe.

Kolmen koplan työt.
Mitä tulee tuohon otsikkoon, A on siis muuttamassa takaisin synnyinseuduilleen ja hylkäämässä minut ja I:n tänne Turkuun. Toisaalta, A on varsin avoimesti kertonut minulle asuntonsa näyttöpäivistä ja -ajoista. Kenties seuraavilla kerroilla siellä on peruukkiin pukeutunut nuori nainen, joka kertoo meluavista naapureista, viemärin hajusta pihalla, viikoittaisista poliisipartioista sekä ratsioista ja muista kyseisen asunnon ostosta kiinnostuneiden kannalta tärkeistä sekä erittäin todellisista seikoista.

Ei sitä koskaan tiedä.....