maanantai 7. joulukuuta 2015

OMG, Kaarina pimahti

Tilasin nimittäin muutaman lankavyyhdin. Tässä kohtaa muutama tarkoittaa oikeasti 447. Tilasin siis DMC:n kaikki värisävyt. KAIKKI.

Paketti ei tehnyt oikeutta sisällölleen...

Taas varovainen kurkistus. Kai tuote oli oikea?

No olihan se! Myyjä oli jaotellut langat koodien mukaan.

No minähän halusin päästä niitä hipelöimään, joten ei muuta kuin pusseista ulos ja sekaisin!!

On harmaata...

... ja ruskeaa...

... sekä liilaata...

... että vihreää...

... keltaista, kultaa, oranssia, valkoista, helmiäistä...

... vaalean-, tumman-, keskitumman-, keskivaalean-, lohen-, tiilen-, ja kaiken maailman punaista...

... ja viimeisenä oma suosikkini: siniset kaverit...

Yritin jakaa langat värisävyjen mukaan. Siihen tarvittaisiin kokonainen päivä, joten nyt sai kelvata suurpiirteinen jako.
Myös Palle tuli mielenkiinnolla katsomaan, että mihin se emäntä sihisi klonkkumaisesti 
"my precioussssss"

Värisävyt olivat Pallenkin mielestä herkullisia.

Eikä unohdeta niitä "kaupanpäällisinä" tulleita 100 neulaa, jotka pienen epätietoisuuden jälkeen osoittautuivat täysin oikean kokoisiksi!

Oh happy day!
Kyllä näistä muutaman taulun saa tehtyä.





maanantai 23. marraskuuta 2015

Ilman sähköä, nettiä, puhelinverkkoa... Mökkihöperyyttä

Toisen puoliskon ehdotus sille, jos ei autoa saada käyntiin (lämppärin käyttöönhän tarvitaan sähköä):
1. Tuli takkaan
2. Kekäleet uunipellille
3. Uunipelti auton alle

Eli toisin sanoen, oli jännä viikonloppu mökillä. Sähköjen lisäksi oli puhelinyhteydet poikki. Kyllä ihminen on vieraantunut todellisuudesta. Luulin olevani suhteellisen "maalaisjärjellinen" ja jalat maassa -tyyppi, joka osaa toimia ilman sähköjä. Iski todellisuus päin naamaa, kun tajusi, kuinka paljon oikeasti siinä normielämässä kaikki on sähköstä ja nettiliikenteestä kiinni. No, vuorokausi ilman kyseisiä itsestäänselvyyksiä ja jo oltiin laulamassa hoosiannaa. Siis ihan kirjaimellisesti. Kaikki lapsuusajan rakkaat luritukset ja joululaulut tulivat mieleen, kun yritti itseään viihdyttää. On aika ahdistavaa olla 24 tuntia ilman mitään muuta kuin oma, poikaystävän, Pallen ja takan äänet. Valehtelematta päivän aikana teki mieli laittaa televisio päälle kymmeniä kertoja. Ihan vain taustalle, kuten se yleensäkin mökillä on. Tai olisi edes saanut radion päälle. Molempien kännyköissäkin oli niin vähän akkua jäljellä, että sitä yritettiin säästää siihen, jos telekommunikaatiot tulisivat jälleen toimintaan ja pitäisi päästä jonnekin soittamaan.

Niin, enkä ole vielä edes maininnut matkaa kotoa mökille. Oli pieni lumimyrsky. Ja muutama puu oli kaatunut tielle tai muuten vaan halusi ottaa lepiä siinä 15cm tien pinnan yläpuolella. Se oli sellaista ylitse, alitse ja siksak-sivusta -tyyppistä menoa viimeiset 10 km. Taivas välkähteli pariin otteeseen sähkönsinisenä. Taisi jossain olla aika pahat oikosulut ja sähköpurkaukset. 

Pari otosta matkan varrelta:




Winter wonderland
Sunnuntaina poikaystävän vanhempien saapuessa mökille saimme kuulla, että Juupajoki oli päässyt uutisiin asti sähköongelmiensa takia. Olivat anoppi- ja appikokelas olleet lauantaina hiukan huolissaan, kun meikäläisiin ei saanut minkään valtakunnan yhteyttä ennen ilta yhdeksää, kun vihdoin puhelinlinjat toimivat n. 30 sekuntia kerrallaan ja saimme vähän viestiteltyä. Olivat kuitenkin jo ennen ehtineet hälyyttää parit naapurit katsomaan, että meillä oli kaikki kunnossa. "Pelastajat" käväisivätkin 10 paikkeilla illalla tsekkaamassa että mökkeilijät ovat hengissä. 

Kuvan keskellä näkyvä puu hipoi lopuksi maata kertyneen lumen painosta.
Ruoka valmistui takan leivinuunissa, jota tosin piti lämmittää 5 tuntia, että sen sai 175 asteiseksi.

Järvimaisema pani parastaan.

Ristipistojen teko onnistuisi varsin mukavasti kynttilän- ja otsalampun valossa. Aiheena mitä parhaimmin viikonlopun teemaan sopiva luminen metsä/mökkimaisema!

Palle ei oikein välittänyt, kun vedin "Kaarinan kaunosävelistä iltaradiota" muun musiikin puutteessa, vaan piilotti joka kerta päänsä ja korvansa, kun uusi sikermä alkoi.

Lopulta jätin koira-raukan rauhaan ja menin saunaan.

Aamupalaleivät sunnuntaina paahtumassa ja kahvivesi lämpenemässä.

Toivottavasti seuraava mökkireissu on vähemmän draamantäytteinen, edellisellä kerralla kun lopputulema oli tällainen:








tiistai 17. marraskuuta 2015

Seuraavaksi nähdään Kuopiossa!

Kokoonnuimme 7.11.15 viimeistä kertaa A:n luo käsityöiltaa viettämään. Viikko eteenpäin ja muutto oli ohi.

Vihdoin se käsityöiltojen perinneviinikin löytyi.
Itse sisältökin oli hyvää, ei pelkkä etiketti.

I:n työ oli edistynyt mukavasti.
Vain jälkipistot puuttuivat.

Myös A oli ehtinyt tikuttamaan työtään kiitettävästi.

Eipä ole vaikea arvata, kenen työ tämä on. Kesken olevien käsitöiden kuningattaren, elikkäs minun. Otin tähän työhän vähän eri lähestymistavan, kuten langanpätkistä näkee.

Kattaus oli kuten ennenkin: äärettömän herkullinen. Ja maisema pöydän viereen katsoessa mitä kaunein.

Muutama laatikko. Sekä tietysti P & P.

Suosikkipaikka löytyi laatikoista huolimatta...
... mistä johtuen lähtö oli erittäin vastentahtoinen.

Taisi mennä aika myöhäiseksi?





Muuttopäivä koitti.

Jotain puuttuu. 

Tyyppi meinasi unohtaa tärkeimmän
ikkunan pieleen roikkumaan: kiillelangan!
Onneksi kävin tarkistamassa asian.

going...
...going...
...going...
...gone...
Seuraavan käsityöillan toteutuessa ei siis parane unohtaa mitään kotiin, koska sitten ei voi enää käväistä yläkerrassa tavaraa hakemassa. Ja seuraava käsityöiltahan pidetään ensi vuoden puolella, vain vähän kauempana kotoa.

Kiitos A lukuisista suunnitelluista ja vähemmän suunnitelluista käsityöilloista, herkuista, viinistä, lenkkiseurasta, koiran hoidosta, keskusteluista, tuesta ja kuuntelevista korvista!!



Aiemmin tapahtunutta:




Ei siis liity mitenkään aiempaan tekstiin, halusin vain laittaa kuvia hienoista vempeleistä, joita ollaan A:n kanssa hankittu. Unohdin kerran sakset kotio, joten sain kuvissa näkyvän systeemin käyttööni. Hyvin toimi.







tiistai 6. lokakuuta 2015

Kannattaa se nyt niin tehdä, että miellyttää naapuriakin

Nimittäin mamman onnittelukortti 85-synttäreiden kunniaksi. Ei parane tehdä ilman naapurin hyväksyntää :)



Kortti on yhdistelmä kahdesta eri ohjeesta, joita molempia on tuunattu oman mielen mukaan. Makutuomarina toimi siis A. Kortti on tosin joitakin viikkoja myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vai mitä? Ja se näyttää paremmalta luonnossa kuin kuvassa, tekstit ja kuviot on kiillelangasta ja sydän yhdistelmä useampaa punaisen sävyä. 

Mitä muuhun käsityöpuoleen tulee, ei uutta auringon alla. Töiden jälkeen tulee vaan löhöttyä sohvalla täysin voimattomana. Mistä ihmiset saa sen energian töiden ja opiskelun yhdistämiseen? Tai ihan jo pelkkään työelämään? Vai eikö kukaan uskalla vaan myöntää että polttoaineet on loppuneet ajat sitten ja pelkillä höyryillä mennään? Näissä tunnelmissa opiskelu on "edennyt". 

Kivana on tiedossa marraskuun lopulla työmatka Tukholmaan, jota odotan jo malttamattomana. Katsotaan myös, josko saisin ristipistointoa taas heräteltyä isänpäivälahjaa ajatellen (nythän on vielä runsaasti aikaa ennen kyseistä h-hetkeä: viikko). Myös uutta, ja tällä kertaa tosissaan viimeistä Turussa A:n asunnolla pidettävää, käsityöiltaa pukkaa. Perussetti: A, I ja minä. Ensi viikon lauantaina. A kun muuttaa marraskuun loppuun mennessä Kuopioon. No, ei se mitään, olen jo tehnyt hyvän sotasuunnitelman siitä, miten ensimmäinen käsityöiltä Kuopion hämärtyvässä illassa järjestyy... Ei minusta niin helpolla eroon pääse, A! Muahhahahhaaa, nauraa hän ja hieroo käsiään yhteen pelottava virne kasvoillaan.




perjantai 18. syyskuuta 2015

2 vuotta blogia

Hupsista heijaa, se on melkein tasan kaksi vuotta (vähän yli) blogin perustamisesta.
Sen kunniaksi kuvia tällä hetkellä keskeneräisistä/työn alla olevista töistä:

Jellonatyö. En saanut tarpeekseni leijonista
leijonakuninkaan yhteydessä...........

Tästä valmistuu heti huomenna vuoristomaisema.

Lumihiutaleita ikkunaan. Siis kerrankin ihan omaan 
ikkunaan. Silitys ja tärkkäys puuttuu.

Koska minulla on keskeneräisiä töitä vaikka hur mycket, niin laitoin tähän vain ne, joita olen aktiivisesti tehnyt.

Kahden vuoden aikana on tullut valmiiksi:

Pikkulapsen villatakki

Muutamat nimikirjaimet käsityöiltoja varten.


Lisää nimikirjaimia joululahjaksi.
Työhuonetta piristämään.
Joululahjajuttuja.

Seuraavat kolme omalle seinälle:





No juu, tässä nyt ei ole kuvaa valmiista tuotteesta, mutta tämäkin villapaita on valmistunut.



Kyllä, tämäkin on tullut valmiiksi blogin pitämisen aikana, vaikka tuntuu että tekemisestä on iäisyys.



Tuossa viimeisessä kuvassa muuten paljastui taannoin mainitsemani yllätys, joka ideoitiin työkaverin kanssa kiitokseksi esimiehen toiminnasta. Koska olemme kuntoutusohjaajia, on tuossa keskellä siis kuntoutusohjaajien yhdistyksen kehittämä "kuntoutusohjauskukkanen". Perhonen on esimies ja kaksi kimalaista minä ja työkaverini. Siinä sitten pörräillään kuntoutusohjauksen johtoajatuksen ympärillä. 

Onkohan jotain unohtunut?