keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ihmisten itsekkyydestä ja sen hyvistä puolista

:D Oli mahtava työpäivä viime viikon torstaina. Pitkä tarina, joten aloitan alusta.

Olen ystävystynyt yhden työkaverini kanssa, käymme aika ajoin kävelemässä ja ihmettelemme yhdessä maailman menoja, no, lähinnä keijuja ja enkeleitä ja sen semmoista. Tuossa taannoin keskustelumme kääntyi minun pohdiskeluihini. Kerroin siinä muun muassa pohtivani suurimmaksi osaksi itseeni liittyviä asioita. Olen siis ajatuksissani itsekeskeinen. Kukapa ei olisi? Yritin samalla sitten selittää ystävälleni, miten mielestäni ihmisen yksi peruspiirteistä on itsekkyys. En tarkoita tässä kohtaa itsekkyydellä pelkästään negatiivista asiaa. Ihminen tarvitsee itsekkyyttä selvitäkseen. Teemme asioita, joista itse hyödymme. Se ei tarkoita, etteikö samaan aikaan voisi olla myös epäitsekäs ja tehdä muille hyviä asioita. Toisaalta tästäkin muille pyyteettömästi tehdyistä asioista saamme mielihyvää eli pyyteetönkin toiminta on eräällä tavalla itsekäs asia, koska saamme siitä hyvän mielen. Tämä on hyvää itsekkyyttä. Tällaisten asioiden ja lisäksi karkeista riisijauhoista tehdyn mannapuuron reseptin mietintöjen jälkeen sanoimme hyvästit ja sovimme lounastreffit seuraavaksi työpäiväksi.

Tuli siis seuraava työpäivä ja tapasimme lounaan merkeissä. Ystäväni kanniskeli kaunista lahjakassia  mysteerinen hymy huulillaan. Kysäisinpä siinä häneltä, mitäpä sinä kanniskelet? Tähän hän vastasi ykskantaan "Ajattelin olla itsekäs ja aiheuttaa iselleni hyvän mielen tuomalla sinulle kahvileivoksen". Lahjakassista löytyi Branderin gluteenittomat suklaatoscaleivokset ja paketti karkeaa riisijauhoa, jota edellisen illan lenkillä en ollut muistanut tietäväni.


Myöhemmin samana päivänä näimme vielä iltapäiväkahvien merkeissä ja söimme toscaleivokset tyytyväisinä.

Samaisella lounaalla ja edellisen illan lenkin puheenaiheista johtuen saimme idean esimiehemme yllättämiseen, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla :D



P.S. puuttuihan tuosta edellisestä julkaisusta pari työtä. Palataan niihin joskus.



torstai 9. heinäkuuta 2015

Ei mitään tekemistä. Vai oliko tuolla korissa kuitenkin jotain pientä?

Niin kovin usein sitä harmittelee, kun ei oikein ole tekemistä. Totuushan on kaukana tästä. Tekemistä riittää, mutta ongelma on, ettei osaa päättää mitä tekisi.

Päätin ilostuttaa kaikkia (ja kauhistuttaa itseäni) näyttämällä, kuinka monta ristipistotyötä minulla on joko aloittamatta tai aloitettuna. Ja nyt siis puhutaan vain ristipistoista. Onhan niitä muitakin tekeleitä siellä sun täällä.

Vietettiin tiistaina rattoisa ilta A:n kanssa käyden läpi pari hankkimaani ristipistopakettia. Vierähti siinä tovi jos toinenkin.

Ai sanoinko minä pari? 
Lisää Disneytä. Tulee omalle seinälle. Vuonna 2045.
Tulisi poikaystävän siskon perheen sohvalle. Itse verhokankaasta suunniteltu ristipistotyyny. Pyyntö tämän tekemiseen tuli 3 vuotta sitten? 4? Ei kai sentään 5?
No mutta, lisää Disneytä? Pakkomiellettä ilmassa?
Aaa, Ronald West, mitä sitä enempää sanomaan. Tulee tulevan omakotitaloni takkahuoneeseen. Muodostaa pienen tarinan muiden Ronald Westin taulujen kanssa. Siitä toiste lisää.
Samaa sarjaa kuin aiemmin blogissani esittelemäni kukkataulu. Paketin mukana tuli kerman värinen aidakangas. Minä teen sen mustalle. On muuten aloitettukin.
Kröh kröh. Taitaa olla Disney?
Ongelmana oli, muistanet, oikeiden sävyjen löytäminen. Eli ei ole aloitettu, vaikka yritystä on ollut.
Meri ja kynttilät, mitäpä sitä muuta sanomaan? Pelkkä ohje.
Pelkkä ohje tästäkin.
Ja tästä.
Pitäähän niille viini-aiheisille lasinalusille pullonalus-kaveri olla.
Sininen perhonen tehty, oranssi ei. Ja kyseessä siis kirjanmerkit.
Aloitettu on.
Ronald West, tarina jatkuu...
...ja jatkuu...
... ja jatkuu. (Aloitettu on)
Hei, come on, kuka nyt ei pyykkipoikapussia tarvitsisi?????
:( Piti tehdä äidille. Aloitin, muttei ehtinyt ajoissa valmiiksi.
Hommattu vuonna papu ennen nakkisotaa. Mutta oli hyvä ostos, ei ole myynnissä enää :) . Aloitettu.
Jatkoa pyykkipoikapussille. Muovipussipussi. Joka kodin pakko saada-tavara.
Sain viime kesänä työkaverilta, joka ei voinut sietää kirjomista. Kiitän.
Jouluruokapöydän kaunisteet.
Lisää joka kodin pakollisia hankintoja, joulua ajatellen tonttu-aiheinen wc-paperirullateline. Ehtii olla näkyvillä kuukauden vuodessa.
Mistä näitä Disneytä oikein tulee?
Tarvikkeet valmiina?
Sarjassamme hankintoja vuodelta nakki ennen papusotaa. Aloitettu.
Tarvikkeet valmiina, ei aloitettu.
Aloitettu.
Aloitettu.
Koskaan ei voi olla liikaa wc-paperirullatelineitä.
Aloitettu. Cross Stitch Gold-lehdestä.
Aloitettu.
Aloitettu.
Synttärilahja ystävältä.
Aloitettu. Upea.
Eikös tällainen keittiöpyyhetelinesuojus (wtf?) ollut jo? Hups, olihan siellä, mutta eri kuvalla. Aloitettu.
Iphone-suojus, johon kirjon hullun kanin. Jep. Luit oikein.
Hullun kanin. Iphone-suojus. Jep.
Ronald West-tarina jatkuu.... Edelleen...
Kuka voi vastustaa? No nähtävästi en minä ainakaan. Upea.
Tekis varmaan sunkin mieli?
Aloitin viime sunnuntaina Leijonakuninkaan valmistumisen huumassa.
No hei, come on! Kato sitä!
Ja tätä!
Ja tätä. Aloitettu.

Summa summarum, yhteensä 42 tekemätöntä työtä, joista 15 aloitettu. Sitten on vielä ne muut työt. Ai mitkä? Eihän mulla nyt yhtään mitään muita ole. Eihän?

Jos miettii, että yhden tuollaisen ison (joita nämä melkein kaikki on) työn tekemiseen menee 1,5-2 vuotta, niin onhan tossa mun laskupäällä pariksi vuodeksi tekemistä.

Milloin A tilataan lisää?





lauantai 4. heinäkuuta 2015

Hakuna matata!!!

Huh huh. Ei voi muuta sanoa. Pitkä uurastus takana ja vihdoin, VIHDOIN, voin sanoa, että Leijonakuningas on VALMIS. Tein työn noin suurin piirtein aikavälillä 8/13-7/15.

: ) Ei muuta kuin nauttikaa esityksestä:














































Muutama yksityiskohta tarkemmin:







Koko kolmikko vielä yhdessä:






Kuusi vuotta näihin vierähti.
Kaarina kiittää ja kuittaa. Ei vähään aikaan Disneyn teoksia...