torstai 29. elokuuta 2013

Pahoittelut kuvien laadusta

En ole kovin hyvä valokuvaaja. Lisäksi ristipistoista on todella vaikea saada hyviä kuvia, kun aidakangas on niin ryppyinen pistoilun jälkeen. Siksi laitankin pari ihan muuta kuvaa välillä, sillä ne ovat onnistuneet. Tähtenä tällä kertaa Palle. Kuvat on otettu eilen illalla ja tänään aamulla. Eikö olekin söpö?


Epäonnea psykologiassa... no ei oikeastaan...

Olin tyytyväisenä ja motivoituneena lukemassa sosiaalipsykologian tenttiini, kun vilkaisin uusien numeroiden toivossa suoritustietojani. Olin saanut parin viikon takaisesta motivaatiopsykologian tentistä numeroksi 4. Petyin kovasti. Olin salaa mielessäni toivonut saavani 5, koska mielestäni tentti meni todella hyvin. Eihän nelosessa nyt mitään valittamista ole, mutta into lukea seuraavaan tentiin lopahti siinä. Tässäpä klassinen motivaatipsykologian esimerkki... No, päätin tulla päivittämään blogiani, josko se hieman parantaisi mielialaani. Yleensä ristipistot on se juttu, joka saa minut aina hyvälle tuulelle. Varmaan siksi minulla on niitä  30-40. Olen monesti jutellut asiasta hieman huolestuneena ystävilleni, mutta aina olemme tulleet tulokseen, että ristipistot ovat varsin hyvä addiktio muihin verrattuna :) sen jälkeen olen taas tyytyväinen ja menen hipelöimään aloittamattomia ristipistopakettejani tuntematta pienintäkään omantunnon pistoa. Suurin osa kavereistani taitaa olla pahimmanlaatuisia addiktion mahdollistajia... Hyvä niin.
Lisään taas kuvat molemmista aktiivisen työskentelyn alla olevista töistä. Ihan kivasti ovat edenneet.
Tosin oikean käteni keskisormi teki eilen tenän liiallisen pistoilun takia. Siihen tuli pieni haava. Nyt se on jo parantunut, joten voin huoletta jatkaa pistoilua taas tänään. Ymmärrän, että ristipistojen teon myötä syntynyt haava voi monen mielestä kuulostaa varsin järjettömältä, mutta selitettäköön nyt, että sormenpääni ovat muutenkin kovan rasituksen alaisina, koska sairastan 1 tyypin diabetesta. Verensokerin mittailut, you know.

tiistai 27. elokuuta 2013

Oliko se niin että piti tehdä useampaa ristipistoa kerrallaan?









Vastauksena ainakin minun kohdallani: KYLLÄ!!
Tällä hetkellä taitaa keskeneräisiä ristipistotöitä olla n. 6-8 kpl. Joitakin olen aloittanut 8 vuotta sitten, jotkin eilen, kuten oheisissa kuvissa esiintyvät "Still life with Red Wine". Tämän käsityön aloittamisen inspiraationa ovat ystäväni I ja A, jotka ystävällisesti lähtivät mukaan tilatessani itselleni kolme samaan sarjaan kuuluvaa ristipistoa. Punaviini-taulun lisäksi sarjaan kuuluu "Still life with Martini" ja "Still life with Liquor". I ja A päättivät siis yhtäläisesti tilata samat käsityöt. Varsinkin A vaikutti tämän työn aloittamiseen sanomalla melkein sanasta sanaan: "jos mä aloitan tän Martinin, niin aloita sä sitten jompi kumpi noista toisista, niin nähdään, millaisia niistä sitten tulee." Voiko tuon jälkeen enää olla aloittamatta? Kiitti sulle A. No ei, meillä on ihan kiva suhde A:n kanssa, joten kuvittelen hänen ymmärtävän pienen pistelyn. Ottihan hän hyvin vastaan myös kommenttini käsityölampusta taannoisella viikolla. No, tästä joskus myöhemmin lisää. Olisin luultavasti aloittanut työn ilman, että kukaan olisi sanonut halaistua sanaa asian suhteen..... Aika paha kyllä ruveta haastamaan minua.... Katsotaanko kuka ehtii saada omansa valmiiksi ensin, A?? Olen kohta aika pahassa pulassa, jos jatkan tällaista uhittelua. A on nimittäin varsin sanavalmis tyyppi : ) Plus että asutaan samassa talossa...... Saan varmaan tämän jälkeen kärsiä öisistä ovikellon soitoista.... : D
Takaisin asiaan. Yllä vasemmalla on siis aloittamaton punkku ja yllä oikealla yhden tunnin jälkeen aikaan saatu tulos.
Tarkoitus olisi kerrankin tehdä ihan omalle seinälle tuleva taulu. Paikkakin on jo valmiiksi suunniteltu.










Niin, vielä tuosta aiemmasta työstä. Se on edennyt yhden illan tekemisen jälkeen tähän malliin. Näyttää aika vaatimattomalta alulta, mutta on tuossakin varmaan runsaat 150 pistoa. Osaatteko jo arvata mikä on lopputulos? Kyseessä on muuten lahjaksi tuleva työ, joten älkää paljastako oikeaa vastausta, jotka sen tiedätte.

lauantai 24. elokuuta 2013

Sellainen vielä tiedoksi, että normaali ristipistotyö, jota teen on sellainen, johon mahtuu ristipistoja 60 000- 70 000 ja sen lisäksi vielä mahdolliset solmu- ja laakapistot. Kokona tällaisella työllä on usein 30cm x 40cm eli pistot ovat siis pieniä. Yleensä niitä on n. 7pistoa/cm. En siis ole aloittelija enkä jaksa vaivautua tekemään mitään ihan tylsiä pikkuprojekteja (joita monessa muussa käsityöblogissa näkee), vaan niissä pitää oikeasti olla jokin juju tai haaste. Jos loukkaannuit tuosta suluissa olevasta kommentista, niin älä lue enempää. Tekteissäni voi ilmetä välillä mustaa huumoria ja muutenkin kieroutunutta juttua, joten jos et ole huumorimiehiä, niin haepa itsellesi toinen blogi. Tämän blogin kuvista et siis tule löytämään vauvan vetulin värisiä krymppyisiä villasukkia, joiden kantapäät on tehty väärin.
Kirjoitusvirheitä toki voi löytyä sitäkin enemmän.

Uusi projekti

 Tästä se taas alkaa, uusi projekti. Pitää sitä vähän hullu olla. Sain edellisen työn valmiiksi viime yönä klo 00.11. Laitan siitä myöhemmin kuvan tänne, nyt se ei saa vielä paljastua, sillä se on tehty lahjaksi.
Päivitän tänne tästä yllä olevasta projektista aina sen edistyessä uusia kuvia.

Taustatietoa

Olen tehnyt ristipistoja ja muita käsitöitä niin pitkään kuin muistan eli valehtelematta noin 5-6 vuotiaasta lähtien. Olen nyt 27, joten 21 vuotta on tulla päkerrettyä jos jonkin moisten tilpehöörien ja pistojen kanssa. Ompelukoneet eivät ole minun juttu, se on siskoni heiniä.
Kaikki lähti oikeastaan siitä, että rakas mammani luki minulle melkein joka arki-ilta (ja suht usein myös viikonloppuisin) erilaisia kirjoja, Neiti Etsivät ja Agatha Christiet pääosassa, myöhemmin myös Potterit. Samalla minä ristipistoilin, kudoin tai virkkasin. Tätä jatkua säännöllisesti siihen asti, kun olin 14 paikkeilla, jolloin muutin äitini kanssa pois kotoa lähikuntaan ja samalla myös pois mammani naapurista. Toki senkin jälkeen kävin mamman ja pappan luona, mutta en ihan niin fanaattisesti. 14-17 vuoden ikäisenä tein käsitöistä vielä paljon mamman seurassa, mutta pikku hiljaa opettelin tekemään ristipistoja kuunnellen mamman sijasta tv:tä tai musiikkia.
No, sitten kävi niin ikävästi, että ollessani 17, äitini kuoli. Asuin rivitalon pätkässämme vielä jonkin vuoden, mutta 2008 lähdin omille teilleni Turkuun ja viimeistään siinä vaiheessa käsitöiden teko harmikseni loppui mamman luona ja olen pestannut hänen tilalleen tv:n, joka ei kyllä vedä vertoja alkuperäiselle kokoonpanolle. Tästä voinee rivien välistä lukea, että pelkkä ristipistotyön teko on minulle liian tylsää ja tarvitsen sen ohella jotain muutakin tekemistä, yleensä jotain kuunneltavaa. Tämä luonnollisesti johtunee siitä, että ensimmäiset 10 vuotta käsitöitä tehdessäni olen kuunnellut mammani ääntä.
Tähän liittyen tuossa yllä on kuva tatuoinnistani, jossa esiintyy sulassa sovussa mamma ja ristipistot. Tästä blogini nimikin: tatuoidut ristipistot.
Tämä blogi kertoo minusta, ristipistoistani ja matkastani ristipistojen mestariksi : )
Blogi on lähinnä itseäni varten, mutta jos kiinnostaa, voit toki sinäkin sitä lukea! Tulen päivittämään tänne lähinnä ristipistojeni ja muiden käsitöideni etenemistä.