maanantai 27. huhtikuuta 2015

Äidille, rakkaudella

Äidin kuolemasta tulee ensi sunnuntaina 3.5.15 kymmenen vuotta. Kymmenen. Kello oli 14.08, kun opinto-ohjaajani haki minut sinä tiistaina biologian tunnilta. Muistan tarkalleen edeltävät 10 minuuttia, ennen kuin opinto-ohjaajani kertoi asian minulle. Ajatukset, liikkeet, koulukavereiden ilmeet, biologian opettajan sijaisen kehotuksen ottaa reppu mukaan. Sen jälkeen muistan kummitätini hakeneen minut, seuraavaksi olin jo sairaalassa äidin sairaalasängyn vieressä. Tulen aina katumaan sitä, etten käynyt silittämässä äidin poskea. En silloin, enkä myöhemmin sairaalan kappelissa.

Noiden parin kuolemaa seuranneen kuukauden aikana kuulin useasti radiosta Within Temptation, Memories -kappaleen. 

Myöhempinä vuosina Poets of the Fall:n musiikki lohdutti. Siksi minulla on heidän Cradled in Love -kappaleensa kertosäe tatuoituna käsivarteeni äidin kuvan viereen. 

So Don't Cry for Your Love,
Cry Tears of Joy,
Cos You're Alive,
Cradled in Love.



Koska en osaa kirjoittaa runoja, lainaan kollegani ja ystäväni Minna Mikolan sanoja:

Odotus


Tulisi joki.
Juoksisi vastavirtaan,
törmäilisi ainaisiin lohkareisiin.
Siirtäisi uudet uomat,
tunkeutuisi syvälle kuivuneisiin halkeamiin.

Antaisi elämän vettä hautautuneille alkioille.
Kalvaisi luut puhtaiksi,
peittäisi pehmeällä vaipallaan,
mullaksi mullan tulla.
Kivikristallit kirjaimiksi suljettuun kirjaan.

Tuudittaisi lempeisiin suvantoihin,
muiden hyväksi olla,
suojaksi arimmille,
varjoksi uupuneiden.
Sielujen virtaan antaisi ajelehtia.

Merelle suolaiselle janoavaisen.


Pari kappaletta, joista muistelen äidin pitäneen.
Neljä ruusua, Luotsivene 

Mamba, Vielä on kesää jäljellä


Äidiltä jäi yksi kanavatyö kesken. Hain sen varastosta ja totesin, että neula on edelleen siinä, mihin äiti sen laittoi. Olen miettinyt, pitäisikö työ tehdä joskus loppuun, mutta se tarkoittaisi sitä, että neula pitäisi siirtää. On jotenkin lohdullista, että vielä kymmenenkin vuoden jälkeen on jokin äitiin liittyvä asia, joka ei ole muuttunut. On jäänyt äidiltä jälkeen. Ehken tee työtä loppuun, se ei tuntuisi oikealta. Tai ehkä teen sen sitten, kun täytän viisikymmentä. Äiti eli 49-vuotiaaksi.



 Kuvia matkan varrelta:
Joulukuu -87
31.1.88

Uusi vuosi 1990

Minä ja äiti rippijuhlissani

Palle pienenä äidin käsissä

Kun en vielä tiennyt, mitä kolmen päivän
sisällä tulee tapahtumaan. Viimeinen vappu.


Minulla on ikävä sinua.



maanantai 20. huhtikuuta 2015

Strategiani

1. Lue edes hetki pääsykokeisiin
2. Aloita palkkioksi illalla uusi ristipistotyö
3. Totea, että strategia ei ole pitemmän päälle kovin hyvä

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Timanttimaalausta ja arjen menoa

Pääsiäinen tuli vietettyä mökillä. Mukaan lähti muutama kaveri ja perjantai-illan viettoon kuului, mikäpä muukaan, timanttimaalaus. Oma syy, miksi piti yllyttää T:tä katsomaan diamond painting-aiheisia kuvia. Nyt se tekee silmät timanttien hohteessa kiiluen ensimmäistä (ei varmaan viimeistä) timanttityötä. Ja työssä tosiaan on blingiä, sillä kuva tehdään pelkistä hopeisista, kultaisista ja vastaavista paloista. Oma työni on erilainen, siinä palat ovat enemmän mattapintaisia ja luonnollisemman värisiä.

T:n timanttityö
Minulla oli hiukan erilainen timanttityö.
Ei niin paljon glamouria.

Vähän vanha kuva Leijonakuninkaasta,
pääsiäisenä otettu


A oli eilen ihan maansa myynyt, kun joutui käyttämään Pinkan eläinlääkärillä hammastarkastuksessa. Hyvä syy siis pistellä hetken illalla viinin äärellä. Vähän tuli hölmö olo, kun oma työni eteni tällaista hurjaa vauhtia:


Eli ideana oli siis tehdä 1-1,5cm pituisia lintuja. Pitää hiukan olla pöpi päästään, että jaksaa tehdä noita lintujen jalkoja (siis nuo kärpäsen kakan kokoiset kirkkaan oranssit pilkut suht keskellä kuvaa.) Kyseessä neljäsosa-pisto, mikä meinaa että normaalista ruudusta (joita on siis 7,2 kpl /cm) tehdään vain yksi kulma. No, sain linnut valmiiksi (siis jälkipistoja lukuunottamatta). Hyvä saldo, kun ompelimme kuitenkin 2 tunnin ajan..........

Mitä muuhun arkeen tulee, tässä muutama kuva, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Niiin ihanan pehmeä ja lämmin
sänky (Pinkan sänky). Oi kun tässä
 on kiva koisia. Njam njam njam.

Mitä? Ei kai? Hei, älä nyt vaan huomaa mua!


Minä en ole täällä, en ole.

Älä ota sitä katsekontaktia. Minähän en ole tässä.
Nngghhh, ei, ei, ei, se laitti valjaat

Mä en haluuu lähteä tästä lämpimästä pedistä!
MÄ. EN. HALUUUU. LÄHTEÄ!
(Jouduin lopuksi kantamaan sen ulos
A:n asunnosta)




Parin päivän kuluttua, Pallen omaan
petiin oli ilmestynyt lampaantalja........
Huomaa ilme.