Käsityöilta vol. 3 tai 4 tai ....?

Joulukuun alussa järjestimme tavanomaisella kokoonpanolla pikkujoulu-käsityöillan. Mukana siis allekirjoittanut, I ja A. Perinteisesti kokoonnuimme A:n luokse, joka joutui vuoksemme puunaamaan kotinsa lattiasta kattoon.

No ainakin melkein.

Olimme suunnitelleet illan menun jouluaiheiseksi. Tarjolla oli mätiä, smetanaa, juustoja, kurkkua, porkkanaa, glögiä, pipareita (joista kerron kohta enemmän), itse tehtyä tapenadea ja viiriäisen munia. Kyllä, viiriäisen. Ei näin hienostunut porukka nyt mihinkään vähenpäänkään voi tyytyä. Kattaus näytti tältä:

Muutama yksityiskohta:

 

Tein edellisenä iltana meille nimikoidut servetit.

Niin tosiaan niistä pipareista. Olin päättänyt tehdä kerrankin ihan Paraisten piparkakku-ohjeen mukaan ja ajattelin, että näistä tulee ihan best gingerbread ever! No toisinpa kävi. Kun ei se ihan menekään kuin pitäisi gluteenittomien jauhojen kanssa leikkiessä. Tummuivat liikaa ja paisuivat muodottomiksi. Kovasti I ja A niitä kehuivat (eivät hennonneet sanoa totuutta).

Siellä oli illan aikana myös pari muutakin tyyppiä, joille olisivat kelvanneet ne piparit ihan muitta mutkitta.

"Oisko niitä viiräisen munia vielä?"

Ei tuossa muuten mitään, mutta se tuijotus! Herkeämätön tuijotus.

Eipä unohdeta tärkeintä:

Minun ja I:n illan haasteet

Ja sitten illan luopio:

"joku" teki sukkaa.

Pääsimme kuitenkin tämän "en minä taidakaan tehdä tänään ristipistoja" -kauhistuksen yli ystävämme punaviinin avustuksella.

Tässä näkyy muuten ystävämme punaviinin lisäksi itse tekemäni viinipullon kaulus. Omasta päästä kehitetty eli designed by Kaarina. Näitä liikkuu maailmalla muutamia, sekä puna- että valkoviinille tehtyjä.

Ilta koostui lisäksi huimista teknisistä ratkaisuista:

Koska pitäähän se ohje saada johonkin sopivalle korkeudelle ja pitäähän sitä vähän lisävaloakin saada. Kilpavarustelu on kova meidän kolmen ja varsinkin minun ja A:n välillä. Tällä hetkellä minulla kuitenkin on jotain, mitä A ei vielä omista.

Tällainen neulamagneetti nimittäin. Olen pari kertaa onnistunut harmikseni hävittämään neulan ties minne sohvan nurkkaan. Nyt ei tarvitse enää pelätä kankkuun pistävää yllätystä, vaan neulan saa helposti tähän magneettiin kiinni. Ja jos katsot tuota toisessa kuvassa olevaa rakennelmaa tarkemmin, huomaat, että magneetti toimii myös toiseen suuntaan. Eli sen lisäksi, että neula kiinnittyy siihen, sen saa itsensäkin kiinni metalliin (ohjeklipsin varressa kiinni). Huisia.

Kilpavarustelusta huolimatta ilta meni leppoisissa tunnelmissa:

Koirakaverit hännät yhdessä

No onhan se edistynyt

Tällaisia kuvapareja pitäisi tehdä useammin. Kun suuritöistä käsityötä tekee (hitaasti), tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi. Siksi päätin hieman piristää itseäni ja laittaa erittäin vanhan kuvan ja uudemman kuvan (mutta ei ajantasaista, koska taaaaas kerran en ole muistanut ottaa uutta kuvaa) Leijonakuninkaasta yhtä aikaa. Voin todeta, että on se edistynyt, vaikka kuinka toivottamalta projektilta tuntuukin ajoittain.

No huh huh

Syksyllä suoritetusta tilastotieteen kurssista tuli arvosana 4. Kotitehtävien keskiarvo oli 4,67 ja tentistä tuli 3. Ei pöllömpää, kun ottaa huomioon, että luin tenttiin 1h verran ennen sen alkua. Kotitehtävätkin vedin ihan löysin rantein. Pitäisikö tässä oikeasti miettiä alan vaihtoa kun homma on näin helppoa? Ainakin helpompaa kuin imelletyn gluteenittoman perunalaatikon teko, johon olen viikonloppuna käyttänyt aikaa enemmän kuin laki sallii. 

Tuloksen kunniaksi, tässä nätti kuva Pallesta.

Saavutuksia!

Päädyn tekemään joululahjat aina viime tingassa. Tänä vuonna ideoiden puutteessa, päädyin aakkostehtaan liukuhihnalle. Yritin toki hiukan selvittää, mitä joidenkin läheisten lahjatoivelistalla välkkyy, mutta vastaukseksi sain ainoastaan, ettei mitään tavaraa. No, senpä jälkeen onkin helppo lähteä mitään keksimään, kun kauniita ajatuksia ei oikein voi paketoida :) Ratkaisuna oli etunimien alkukirjaimet, jotka voi oman halun mukaan kiinnittää, minne haluaa. Pyyhkeeseen taikka muuhun. Lahja on pieni ja vaatimaton, mutta yritin saada siihen ajatusta mukaan. Ja onhan nämä kuitenkin samaan aikaan nättejä ja jostain vinkkelistä katsoen myös hyödyllisiä.

Yksi pitkäaikainen tavoitteeni on ollut saada jämälangat jonkilaiseen järjestykseen. Siisteys ei ehkä avaudu kaikille katsojille alla olevista kuvista, mutta itse olen erittäin ylpeä tehdystä työstä  :) Ensimmäisessä kuvassa on kuitenkin nähtävissä kolme ryhmää: 1. langat, joita on tarpeeksi, jotta ne kannatti kiertää pahvilapun ympärille (ks. muovilokerikossa olevat langat) 2. langat, jotka olivat vielä alkuperäisessä vyyhdessään (ks. osittain lattialla olevat, osittain kannen päällä olevat langat) 3. niin törkeän pienet jämät, ettei niitä kannattanut järjestää mihinkään, vaan sulloa yhteen 1 litran minigrip pussiin, koska eihän niitä nyt voi pois heittää, jos kuitenkin joskus johonkin jotain varten tarvitsee (käsityölaukun sisällä oleva sotku).

Kätevää, eikö totta? Mahtava ryhmittely.

Mutta se, mistä olen erityisen tyytyväinen on, että (kuten alla olevasta kuvasta näkyy) sininen käsityölaukkuni meni järjestelyn jälkeen ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen kunnolla kiinni! 

Todiste siitä, että laukku ihan oikeasti
on KIINNI.

Hitaasti, mutta varmasti?

No, deadline oli pari viikkoa sitten, mutta tässä sitä nyt ollaan. Tai on tämäkin taas hiukan vanha kuva, kun aina unohdan ottaa uuden kuvan. On se vaan upea. Vaikka itse sanonkin.

Työ edistyy noin yhden langan verran joka toinen/ joka kolmas päivä. Huima vauhti. No, nyt vapautuu iltoja luentojen loputtua, josko nekin pääsisi käyttämään johonkin hyödyllisempään kuin opiskelu ;) Tentti vielä sarastaa horisontissa, mutta kuka sellaisiin nyt lukee?

A tuossa eilen juuri kyseli lenkillä ollessamme, että mitä sinä sitten seuraavaksi teet, kun tämä on valmis? Totesin siihen, ettei mahdollisuuksien puutetta ainakaan tulisi vastaan. On aiemmin blogissa näkyvä amme-pariskunta, on Disneyn Bambi, on Luca-S winter landscape, on keittiöpyyhetelineen suojaliina (itseasiassa niitäkin on kaksi kappaletta), on Cross Stitch Gold -lehdestä otettu luontoaiheinen taulu, on lautasliina-renkaiden ompelu, on lehtitelineen koriste, on järvimaisema.... Nämäkin oli vain niitä, joita olen jo aloittanut. Paitsi Bambia en ole aloittanut, mutta haluaisin. Taisi muutama unohtua... Sitten on oma asiansa vielä ne työt, joita EN ole aloittanut. Niitä onkin sitten varmaan 20-30. Valehtelematta  ja suurentelematta yhtään. Oikeasti.

Terveiset Pohjois-Savoon!

Pääsen aina naapuria häiritessäni ihastelemaan hänen 87-vuotiaan äitinsä tekemää kiikkustuolin peitettä. Vaikka itsellä ei sopivaa tuolia olekaan, kelpaisi tällainen minullekin :) joku paikka varmasti löytyisi.

Voi vaan toivoa, että pystyisi itsekin vielä lähemmäs yhdeksänkymppisenä tekemään vastaavanlaisia upeita töitä!

Terveiset sinne Pohjois-Savoon!

Liian noppeesti valmistuu

Näin se A kuvailee oman Lumikkinsa edistymistä. Mutta ei hätää A, vielä on kivasti pisteltävää jäljellä :) Mutta hyvähän se on, että työ tuntuu edistyvän nopeasti. Paljon motivoivampaa omasta mielestäni. Ristipistoilu on vähän kuin sienestys tai kalastus: jos ei saalista tule, ei oikein kiinnosta jatkaa. Pelkkää kohon nykimistä on tylsä katsoa, vaikka se lupaileekin hyvää.
Lohdutukseksi laitan tähän nyt kuvan siitä, missä vaiheessa A:n työ on ja miltä se näyttää sitten valmiina. Lopputulema: muutama lanka puuttuu. 

Aikaa ristipistoille ei ole :(

Niin vähän on ehtinyt pistelemään, että sormenpäätkin ovat ehtineet parantua. Uusi työ, iltaluennot, kotitehtävät ja koiruliinin vaihtelevat kuviot vievät aikaa niin paljon, että viimeisen kahden-kolmen viikon aikana olen ehtinyt pistelemään yhtenä viikonloppuna ja kahtena arki-iltana. Vertaa tätä määrää siis siihen, että normaalisti pistely on päivittäistä.

Noistakin kahdesta arki-illasta on syyttäminen naapuriani, joka ei missään välissä jätä minua rauhaan. Jokaisen nurkan takana vaanii ja juoksee perään käsityö kädessä, jos ehdin livahtamaan pakoon. Taas huomenna on määrä viettää käsityön täyteinen ilta. Tällä kertaa luvassa on uusien tarvikkeiden ja töiden tilaus. On se niin kamalaa. "itsekseen nauramista". Hyvä, että joku pitää huolta mielenterveydestäni, kun itse ei ehdi.

On muuten naapurin Lumikki edistynyt hienosti. Ikävä kyllä en ole huomannut ottaa siitä kuvaa. Odotan myös innolla, että näen, miten I:n työ on edistynyt. Onneksi, onneksi, olemme saaneet lyötyä ristipistopikkujoulujen ajankohdan lukkoon. Pientä tasapainoa tähän pimeyteen ja ristipistoilun puutteeseen.

'Think happy' taulu piristää muuten uuden työhuoneeni ikkunalaudalla!

Ristipistoilua maalla, merellä ja ilmassa

No ainakin melkein. Tarkemmin sanottuna maalla, järvellä ja ilmassa. Eli kaikkea on ehtinyt tekemään viimeisen kuukauden aikana. Lentokoneristipistoilun neitsyys on menetetty.
Tässä todisteet siitä:

Lisäksi mökilläkin on ehditty käymään ja rentoutumaan.

Ikävä kyllä kaikki ei ole mennyt ihan näin mallikkaasti, sillä Pallella todettiin syöpä pari viikkoa takaperin ja häntä odottaa leikkauspöytä ensi viikolla. Toivotaan, että siinä kaikki menee hyvin. 

Pidimme eilen A:n kanssa pienet kokoontumisajot. A:lla on työt edistyneet hyvin. Fantastisen ihana ja aistikas "neito kylpyammeessa" on tullut valmiiksi.

Myös oma leijonakuninkaani on edistynyt, mutta deadline on jo niin lähellä, ettei se tule valmistumaan ajoissa.

Ristipistopikkujoulutkin A:n ja I:n kanssa taitavat hiljalleen toteutua.

Kehystämistä

Vihdoin sain aikaiseksi laittaa jo kesällä valmiiksi saamani sammakon arvoisiinsa kehyksiin. Ehti odottaa ainakin parisen kuukautta. Ihanan vihreää...   ;)

 

Ja onhan se leijonakuningaskin edistynyt, tosin kovin hitaasti. Jostain syystä ei ole oikein ristipistoilu viime aikoina maistunut. Ehkä tänään myöhemmin jaksaisi.

 

 

Uusi päivitys-yritys

No huh huh, se näkyy! Kiitos ei kyllä kuulu blogger sovellukselle, jonka kautta äskeisen päivityksen tein. Kerta kaikkiaan naurettava sähellys. Tai no, sillä saa sentään kuvat lisättyä toisin kuin nettiselaimen kautta mobiililaitteella kokeiltaessa. Tekstin tyyliä tai kuvien kokoa taasen en minä ainakaan osaa sovelluksen kautta muuttaa, jos se edes on mahdollista. Mielestäni ei ole.

No, anyway, julkaisu näkyy ja homma toimii, joten uskaltanen yrittää vielä toistakin päivitystä. 
Leijonakuningas on edistynyt taas jonkin verran. Deadline häämöttää jo melko lähellä ja vielä puuttuu kaikkein vaikein osa, joten tiukille menee. Tässä kaksi uusinta (?) kuvaa työstä.

Lasin aluset vol. 2

Sain viiniaiheiset lasin aluset yli kaksi viikkoa sitten valmiiksi. Ikävä kyllä olen ehtinyt blogiin asti vain viikonloppuisin, jolloin olen ollut mökkiolosuhteissa. Selvästikääm mökki ja blogin päivitys sekä mökkiolosuhteista johtuva huono nettiyhtteys eivät sovi yhteen. Viimeksi taistelin kolme varttia että pääsin edes kirjautumaan blogiin ja yrittämään kuvien lisäämistä. Kuvat eivät lisääntyneet. Luovutin. Nyt olemme taistelleet poikaystävän kanssa valehtelematta tunnin, saimme jopa kuvia näkyviin mikä on enemmän kuin viime kerralla, mutta uskon homman toimineen vasta kun saan tämän päivityksen julkaistua.

Alla olevaan sarjaan kuuluu myös pullon alunen, mutta sen valmistuminen on hamassa tulevaisuudessa. 

Tuoreempaa kuvaa

Tämänkin kuvan jälkeen olen ehtinyt tekemään Leijonakuningasta jonkun verran. Pientä probleemaa tuli vasemman alakulman hyeenapesän kanssa, mutta onneksi kukaan ei tiedä miltä sen kuuluisi näyttää :)

Jotain pientä kivaa

Ristipistot saivat viime viikolla hetkeksi väistyä askartelun edestä, sillä järjestimme ystävällemme yllärisynttärit teemalla lasten kutsut. Pöytäkoristeiksi tein piipunrasseista liskoja, joita illan aikana alettiin kutsua dinoiksi. Niistä tuli loppujen lopuksi aika hellyyttäviä.

Lisäksi päällystin tikkareita kreppipaperilla ja kartongilla, jotta sain hauskoja valekukkia.

Eli toisin sanoen, kaikkea sitä huomaa tekevänsä ystävänsä hyväksi ;) 
Tuli kuitenkin mukavan lapsekas olo ja synttäritkin menivät kivasti dinojen tanssimista kuvatessa :D


Olen minä sentään ristipistojakin ehtinyt tekemään.

Tässä piakkoin valmistuva lisäys sarjaan lasialustat vol 2.

Pitihän sitä Kallaakin aloittaa...

Tässä vielä auttamattomasti vanha kuva Leijonakuninkaasta

Aloitettu ja valmistunut

Aloitin uutta ristipistotyötä pari viikkoa sitten, muuntelin alkuperäistä ohjetta ja hupsista keikkaa, se valmistui eilen! Vielä tarvitsisi löytää kivat kehykset viimeistelemään työ.

Tällaiselta projekti näytti suunnitteluvaiheen jälkeen

Ja tässä se on valmiina

Hätä keinot keksii

Viikonloppu meni mökillä auringosta nauttien ja Haruki Murakamin kirjaa (1Q84) lukiessa. Kirja vei mennessään siinä määrin, ettei pistoilua tullut yhtään harrastettua kahteen päivään. No, ei huolta. Ajomatka mökiltä kotiin on noin 3,5 tuntia, joten ei muuta kuin kimpsut kasaan ja autoon ristipistoja tekemään. Toinen puolisko sai perinteisesti ajaa koko matkan.

Mukavastihan se matka taittui!

Kuinka siinä nyt niin kävi että tilasin yhden uuden käsityön?

Tuntuu vähän liian usein siltä, että ajattelen kyseistä lausetta. Joskus ihmettelen, onko ristipistoilijoita tosiaan niin paljon, että kaikki tuhannet ja taas tuhannet ristipistopaketit menevät tarpeeseen? Niitä löytyy niin ihmeellisistä asioista, että kuka niitä oikein keksii? Varmaan joku samanlainen ristipistonisti kuin minä. Tässä yksi parhaimmista ja samalla oudoimmista löydöistäni:

Kerta kaikkiaan hellyyttävä. Mutta kenelle tulee mieleen tehdä tällainen työ? Jollekin ihanalle ihmiselle sanon minä. 

No, joka tapauksessa tilasin uuden käsityön. Puolustuksekseni pitää sanoa, että se oli 50% alennuksessa. Kyseessä Lanarten Kalla, josta alhaalla kuva.

Arvatkaapa kenen minun on kiittäminen siitä, että sain tietää kyseisen käsityön olemassaolosta? No, se taisi olla ihanainen naapurini A, joka meni minulle näyttämään sekä tämän että Lanarten Orkidea taulun. No, lällis lää A, sillä minä löysin tuon puoleen hintaan! :P 
Sen verran tyyris taulu normaalihintaisena, että jopa minun rajani tuli vastaan. Ja se on paljon sanottu se.

Sammakkotaulua olen aloittanut, hiukan. Teen siihen pienen muutoksen eli kirjaan tauluun tekstiksi "Think happy". Tästäkin saan kiittää A:ta (tällä kertaa sanon asian hyvällä), koska ennen A:n astumista kuvioihin en osannut kuvitellakaan poikkeavani valmiin ristipistopaketin ohjeista. A avasi minulle uuden maailman sen suhteen, että värejä voi vaihdella ihan oman mieltymyksen mukaan. Ei tarvitse välttämättä tehdä punaisia kukkia, vaan voikin tehdä sinisiä. Yksinkertaista, muttei ollut tullut mieleenikään. No, toisaalta tämä uusi oivallus johti siihen, että on tullut tilattua sitten niitä erikoiskiillelankoja......

Tässä Leijonakuningas tällä hetkellä!

Tämän ja edellisen kuvan välillä taitaa olla viikko tai kaksi

Leijonakuningasta pitkästä aikaa

Heippa taas!
Minulla taitaa olla uusia lukijoita!? Oikein kiva, teretulemast lukemaan! Kommentoida saa vapaasti.
Tässä vähän edistymistä leijonakuninkaan suhteen:

Kuva on parin viikon takaa, joten työ on ehtinyt edistyä taas aika paljon tämän jälkeen.

Miksi?

Miksi näitä tehdään koko ajan lisää? 
Itsellä riittää nyt jo tekemistä vuosikymmeniksi näilläkin ristipistotöiden määrillä. Kai se on pakko kerätä koko sarja...

Tyynyjä, tyynyjä

Ihka ensimmäinen ristipistotyyny, jonka olen tehnyt. Taisin olla 7-vuotias. Ei ollut ristipistoilu vielä ihan hallussa, sillä pistot on vinksin vonksin ja onnistuin kuluttamaan yhtä väriä niin paljon, että se loppui kesken. Onneksi löydettiin "saman väristä" lankaa omasta takaa.

Tässä taas on järjestyksessä toinen tekemäni ristipistotyyny. Nyt osasin jo tehdä ristipistot samaan suuntaan. Varmaan myös 7-vuotiaana tehty.

Nyt ei olekaan enää mitään tietoa, mikä tyyny on ollut seuraavana vuorossa. Tämä tyyny tehty ehkä 10 v paikkeilla.

Tämän tyynyn tein äidilleni lahjaksi varmaankin 14-vuotiaana. Äiti piti kovasti norsuista.

Tämän tein myös äidilleni tuon äskeisen norsutyynyn jälkeen.

Suht nuorena tehty tyyny. 8 v?

Hiukan vanhempana tehty tyyny. 11 v?

Myöskin hiukan vanhempana tehty tyyny. 11 v?

Nuorempana tehty? 9 v?