tiistai 31. maaliskuuta 2015

Se on täällä!!

Vaikka paketti olikin hieman rähjääntynyt matkassa:






se sisälsi kauan odottamani ihanan uuden harrastuksen:

Joten, ei muuta kuin timanttimaalaamaan!


Kotoa ja kodin ulkopuolelta

Ensin niistä kodin ulkopuolisista jutuista. Tuossa taannoin olin käymässä siskon luona Paraisilla. Hän teki virkkaamalla uuden talonsa vessan ikkunaan verhon. Idean verhoon hän sai melkein tasan vuosi sitten eli viime vuoden pääsiäisenä. Olimme kutsuneet hänet miehensä kera pääsiäistä viettämään mökille ja hän näki siellä huusin ikkunassa poikaystäväni äidin virkkaaman verhon. Anoppikokelas oli nähnyt kyseisenlaisen verhon ollessaan matkalla (Azoreilla, Aruballa?? jotain sinne päin) ja virkannut kotiin tullessaan samanlaisen verhon ulkomuistista. Siskoni ihastui malliin ja päätti virkata samanlaisen verhon, tällä kertaa apuna pelkkä kuva. Suurin ero verhoissa on se, että toinen on tehty "ylhäältä-alas" ja toinen "sivulta-sivulle". Lisäksi siskon versiosta piti tehdä hieman peittävämpi. En minä kyllä jaksaisi ilman kunnon ohjeita ruveta mitään tekemään. Tosin, jos lähden 'Teenpä sellaisiakin töitä joihin minulla ei ole ohjetta' -linjalle, olisin tuhoon tuomittu. Niitä ohjeita kun riittää loppuelämäksi. Hatunnosto siskolle ja anoppikokelaalle.

Siskon versio
Anoppikokelaan virkkaus

Sisko pääsi verhon tekemisen jälkeen
virkkaamisen makuun, ja tässä
 OSA tuloksista.

Sisko, toisin kuin minä, oli muuten saanut ikkunaansa verhot, jotka oli tehty mamman kutomasta kankaasta. Oma kankaani odottaa edelleen varastossa metamorfoosia verhoiksi. Siihen nähtävästi tarvittaisiin myös minun työpanostani? 
Ette muuten ikinä keksi, mitkä nuo kuvassa näkyvät verhotangon pidikkeet oikeasti on :) Luovuus kunniaan. Eikä sitä kukaan tiedä. Tai niin no, kaikki jotka lukevat tämän blogitekstin loppuun asti. Sori E.



Muodonmuutoksista puheen ollen. Oli aika vähän keventää kesää varten. Tässä sen lopputulos:

Palle a.k.a. Röhnis 26.3.15 klo 19.00

Palle a.k.a. Rotta 26.3.15 klo 20.00

Palle a.k.a. Youda, joka chillaa
smoothisti telkkarin äärellä

Mennäänpä päivän käsityövinkkiin. Suosittelen ehdottomasti kaikille kiille-/glitter- jne lankojen kanssa työskenteleville Thread Heaven -nimistä tuotetta. Lankaa kuljetetaan pari kertaa tahnan pinnalla, ja avot, kyllä luistaa! Eikä rispaannu.

Alleviivaustussi kuvassa ihan vain
jotta laatikon koosta saisi paremman
käsityksen.

P.S. Oli ihan helkkarin hyvä Hedbergin keikka viime perjantaina! Pian uudestaan!
P.S. Oikea vastaus verhotankopidikkeisiin oli vessapaperirullapidikkeet :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Perjantaita ja viikonloppua odotellessa

Tärkein tulikin jo otsikossa. Perjantaina on tiedossa Sami Hedbergin keikka ja lauantaina mennään ystäväpariskunnan kanssa syömään. Tulevat sieltä pääkaupunkiseudulta tänne piskuiseen Turkuun. Luvassa siis paljon naurua. Se tulee kyllä tarpeeseen. Ei ole viime aikoina paljon naurattanut.

Ristipistojenkin tekeminen on viime kertoina johtanut tähän:


Sormenpäät siis ovat hieman rikki.

Vieläkään en ole aloittanut pääsykokeeseen lukemista, hakemus tuli kuitenkin lähetettyä. Tuossa tutkailin myös sosionomi ylemmän amk:n vaatimuksia. Hakuehdot täyttyvät, joten taidanpa laittaa sinnekin paperit menemään.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tuli luvatuksi niitä kuvia lisää

Lupasin aiemmin laittaa lisää kuvia siitä, kun Palle änkee itsensä sinne A:n sohvan alle. Tässä pari havainnollistavaa kuvaa tekniikasta. Sohvan ja lattian välissä on siis noin 15cm väli.


Kuvittele tähän ääniefekteinä ähinää,
 puhinaa, raapimista ja liiskaantumisen ääniä.

"Swuishh"

Tällä tavalla sitä loikoiltiin, kun Palle oli
A:n luona hoidossa parisen viikkoa takaperin.
Emännän ikävästä ei ollut tietoakaan.

Istuimme A:n kanssa taas eilen iltaa. "Mitä kaapista löytyy" -idealla toteutimme taas mitä herkullisimman iltapalan. Tällä kertaa minulla oli sentään ehjä paita ja villasukatkin olivat samaa paria. Samaa ei voi sanoa illan emännästä. Toisaalta, eihän A:lla ole yleensä edes sukkia jalassa. Eilenkin pikku pakkasilla koiria lenkittäessämme minä oli varustautunut sekä villasukilla että lampaannahkatohveleilla. Silti palelin, kun katsoin toisen sukattomia jalkoja pelkissä crocseissa. Olin järkyttynyt.

A:n Lumikki on edistynyt mukavasti.

Kuten on myös Leijonakuningas.
Rajat tekevät tässäkin työssä ihmeitä.
Kohta pääsee aloittamaan uutta! Ja jotain omalle seinälle tulevaa :)
Tosin, ristipistoja on tullut tehtyä taas niin paljon viime aikoina, että päätin aloittaa uuden harrastuksen. Tosin tätä uutta harrastusta joutuu odottamaan 15-30 päivää. En taida koskaan oppia. Tilasin nimittäin taaaaas sieltä Kiinan päästä. Miten mahtaa tällä kertaa onnistua? Viime tilauksen tuloksena tulleiden kännykän kuorten magneetti lakkasi mysteerisesti toimimasta viikon ajaksi, joten eivätpä ne olleet kovin laadukkaat. Tosin, nyt se magneetti taas magnetisoi (tai miksi sitä nyt kutsutaan). Kai se on vähän päivästä kiinni, eihän sitä voi olettaa, että magneetti aina haluaisi toimia tehtävänsä mukaisesti. Ei ne omatkaan velvollisuudet aina kiinnosta, joten miksi kiinnostaisi magneettiakaan? Taisin joutua sivupoluille... Eli uusi harrastus on timanttimaalaus. :) Täytyy mainostaa ystävälleni T:lle asiasta. Luulen, että hänkin voisi tykätä tehdä pienistä "jalokivistä" tauluja. Eli T, googlaa diamond painting. Tilasin pari settiä, kerron sitten myöhemmin, millaista on.

Lähtö eilisistä illanistujaisista oli taas haasteellinen:
Niin makeat unet menossa.
Voi ei, nyt se tulee tänne päin.

Kun se ei näe mun silmiä,
niin se ei huomaa mua.
Ei huomaa!

Lopetetaan vielä kevennykseen:


 A:lla oli eilen synttärit. Oli saanut kivan kortin siskoiltaan. Onnea vielä uudestaan, A!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Taas.

Jos ainoat ongelmat olisivat First world problemeja.
Kuinka paljon helpompaa olisi.
Kun ei olisi niitä muita.
Traumoja.
Kun voisi olla hetken niin, ettei tekisi mieli näyttää maailmalle keskaria.
Tai paremminkin, kun on tuollainen 'ei-keskaria' fiilis, niin pystyisi nauttimaan siitä ilman, että odottaa koko ajan, että milloin se keskari-fiilis taas tulee.
Milloin se taivas kaatuu niskaan.
Milloin ne seinät luhistuvat päälle.
Jos ei tarvitsisi aina taistella.
Olisi se helvetin tylsä tavallinen arki.
Kun se suurin ongelma jatkossakin olisi se yhden viinirypäleen puuttuminen.
Olisi aidosti onnellinen.
Ilman sitä varjoa takaraivossa.
Ne tietyt asiat vain jättävät pysyvän jäljen.
Ne jäljet tulevat aina välillä esille.
Sitten säälitään, pahoitellaan, kuunnellaan.
Kunnes on taas mennyt 'tarpeeksi' aikaa.
Eihän sitä sitten enää tarvitse huomioida. Eihän?
Eihän sitä enää tarvitse miettiä?
Sehän meni jo?
Ai, eikö mennytkään.
Ei, ei mennyt.
Tuli takaisin.
Palaa aina takaisin.

Kun ei ne nalle-karkit vaan mene tasan.

Eipä mulla muuta.