tiistai 23. joulukuuta 2014

Käsityöilta vol. 3 tai 4 tai ....?

Joulukuun alussa järjestimme tavanomaisella kokoonpanolla pikkujoulu-käsityöillan. Mukana siis allekirjoittanut, I ja A. Perinteisesti kokoonnuimme A:n luokse, joka joutui vuoksemme puunaamaan kotinsa lattiasta kattoon.

No ainakin melkein.

Olimme suunnitelleet illan menun jouluaiheiseksi. Tarjolla oli mätiä, smetanaa, juustoja, kurkkua, porkkanaa, glögiä, pipareita (joista kerron kohta enemmän), itse tehtyä tapenadea ja viiriäisen munia. Kyllä, viiriäisen. Ei näin hienostunut porukka nyt mihinkään vähenpäänkään voi tyytyä. Kattaus näytti tältä:

Muutama yksityiskohta:


 
Tein edellisenä iltana meille nimikoidut servetit.

Niin tosiaan niistä pipareista. Olin päättänyt tehdä kerrankin ihan Paraisten piparkakku-ohjeen mukaan ja ajattelin, että näistä tulee ihan best gingerbread ever! No toisinpa kävi. Kun ei se ihan menekään kuin pitäisi gluteenittomien jauhojen kanssa leikkiessä. Tummuivat liikaa ja paisuivat muodottomiksi. Kovasti I ja A niitä kehuivat (eivät hennonneet sanoa totuutta).

Siellä oli illan aikana myös pari muutakin tyyppiä, joille olisivat kelvanneet ne piparit ihan muitta mutkitta.
"Oisko niitä viiräisen munia vielä?"
Ei tuossa muuten mitään, mutta se tuijotus! Herkeämätön tuijotus.

Eipä unohdeta tärkeintä:

Minun ja I:n illan haasteet









Ja sitten illan luopio:
"joku" teki sukkaa.













Pääsimme kuitenkin tämän "en minä taidakaan tehdä tänään ristipistoja" -kauhistuksen yli ystävämme punaviinin avustuksella.

Tässä näkyy muuten ystävämme punaviinin lisäksi itse tekemäni viinipullon kaulus. Omasta päästä kehitetty eli designed by Kaarina. Näitä liikkuu maailmalla muutamia, sekä puna- että valkoviinille tehtyjä.










Ilta koostui lisäksi huimista teknisistä ratkaisuista:

Koska pitäähän se ohje saada johonkin sopivalle korkeudelle ja pitäähän sitä vähän lisävaloakin saada. Kilpavarustelu on kova meidän kolmen ja varsinkin minun ja A:n välillä. Tällä hetkellä minulla kuitenkin on jotain, mitä A ei vielä omista.

Tällainen neulamagneetti nimittäin. Olen pari kertaa onnistunut harmikseni hävittämään neulan ties minne sohvan nurkkaan. Nyt ei tarvitse enää pelätä kankkuun pistävää yllätystä, vaan neulan saa helposti tähän magneettiin kiinni. Ja jos katsot tuota toisessa kuvassa olevaa rakennelmaa tarkemmin, huomaat, että magneetti toimii myös toiseen suuntaan. Eli sen lisäksi, että neula kiinnittyy siihen, sen saa itsensäkin kiinni metalliin (ohjeklipsin varressa kiinni). Huisia.

Kilpavarustelusta huolimatta ilta meni leppoisissa tunnelmissa:

Koirakaverit hännät yhdessä

No onhan se edistynyt

Tällaisia kuvapareja pitäisi tehdä useammin. Kun suuritöistä käsityötä tekee (hitaasti), tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi. Siksi päätin hieman piristää itseäni ja laittaa erittäin vanhan kuvan ja uudemman kuvan (mutta ei ajantasaista, koska taaaaas kerran en ole muistanut ottaa uutta kuvaa) Leijonakuninkaasta yhtä aikaa. Voin todeta, että on se edistynyt, vaikka kuinka toivottamalta projektilta tuntuukin ajoittain.






sunnuntai 21. joulukuuta 2014

No huh huh

Syksyllä suoritetusta tilastotieteen kurssista tuli arvosana 4. Kotitehtävien keskiarvo oli 4,67 ja tentistä tuli 3. Ei pöllömpää, kun ottaa huomioon, että luin tenttiin 1h verran ennen sen alkua. Kotitehtävätkin vedin ihan löysin rantein. Pitäisikö tässä oikeasti miettiä alan vaihtoa kun homma on näin helppoa? Ainakin helpompaa kuin imelletyn gluteenittoman perunalaatikon teko, johon olen viikonloppuna käyttänyt aikaa enemmän kuin laki sallii. 

Tuloksen kunniaksi, tässä nätti kuva Pallesta.

torstai 18. joulukuuta 2014

Saavutuksia!


Päädyn tekemään joululahjat aina viime tingassa. Tänä vuonna ideoiden puutteessa, päädyin aakkostehtaan liukuhihnalle. Yritin toki hiukan selvittää, mitä joidenkin läheisten lahjatoivelistalla välkkyy, mutta vastaukseksi sain ainoastaan, ettei mitään tavaraa. No, senpä jälkeen onkin helppo lähteä mitään keksimään, kun kauniita ajatuksia ei oikein voi paketoida :) Ratkaisuna oli etunimien alkukirjaimet, jotka voi oman halun mukaan kiinnittää, minne haluaa. Pyyhkeeseen taikka muuhun. Lahja on pieni ja vaatimaton, mutta yritin saada siihen ajatusta mukaan. Ja onhan nämä kuitenkin samaan aikaan nättejä ja jostain vinkkelistä katsoen myös hyödyllisiä.

Yksi pitkäaikainen tavoitteeni on ollut saada jämälangat jonkilaiseen järjestykseen. Siisteys ei ehkä avaudu kaikille katsojille alla olevista kuvista, mutta itse olen erittäin ylpeä tehdystä työstä  :) Ensimmäisessä kuvassa on kuitenkin nähtävissä kolme ryhmää: 1. langat, joita on tarpeeksi, jotta ne kannatti kiertää pahvilapun ympärille (ks. muovilokerikossa olevat langat) 2. langat, jotka olivat vielä alkuperäisessä vyyhdessään (ks. osittain lattialla olevat, osittain kannen päällä olevat langat) 3. niin törkeän pienet jämät, ettei niitä kannattanut järjestää mihinkään, vaan sulloa yhteen 1 litran minigrip pussiin, koska eihän niitä nyt voi pois heittää, jos kuitenkin joskus johonkin jotain varten tarvitsee (käsityölaukun sisällä oleva sotku).

Kätevää, eikö totta? Mahtava ryhmittely.



Mutta se, mistä olen erityisen tyytyväinen on, että (kuten alla olevasta kuvasta näkyy) sininen käsityölaukkuni meni järjestelyn jälkeen ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen kunnolla kiinni! 

Todiste siitä, että laukku ihan oikeasti
on KIINNI.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hitaasti, mutta varmasti?

No, deadline oli pari viikkoa sitten, mutta tässä sitä nyt ollaan. Tai on tämäkin taas hiukan vanha kuva, kun aina unohdan ottaa uuden kuvan. On se vaan upea. Vaikka itse sanonkin.




Työ edistyy noin yhden langan verran joka toinen/ joka kolmas päivä. Huima vauhti. No, nyt vapautuu iltoja luentojen loputtua, josko nekin pääsisi käyttämään johonkin hyödyllisempään kuin opiskelu ;) Tentti vielä sarastaa horisontissa, mutta kuka sellaisiin nyt lukee?

A tuossa eilen juuri kyseli lenkillä ollessamme, että mitä sinä sitten seuraavaksi teet, kun tämä on valmis? Totesin siihen, ettei mahdollisuuksien puutetta ainakaan tulisi vastaan. On aiemmin blogissa näkyvä amme-pariskunta, on Disneyn Bambi, on Luca-S winter landscape, on keittiöpyyhetelineen suojaliina (itseasiassa niitäkin on kaksi kappaletta), on Cross Stitch Gold -lehdestä otettu luontoaiheinen taulu, on lautasliina-renkaiden ompelu, on lehtitelineen koriste, on järvimaisema.... Nämäkin oli vain niitä, joita olen jo aloittanut. Paitsi Bambia en ole aloittanut, mutta haluaisin. Taisi muutama unohtua... Sitten on oma asiansa vielä ne työt, joita EN ole aloittanut. Niitä onkin sitten varmaan 20-30. Valehtelematta  ja suurentelematta yhtään. Oikeasti.

Terveiset Pohjois-Savoon!

Pääsen aina naapuria häiritessäni ihastelemaan hänen 87-vuotiaan äitinsä tekemää kiikkustuolin peitettä. Vaikka itsellä ei sopivaa tuolia olekaan, kelpaisi tällainen minullekin :) joku paikka varmasti löytyisi.



Voi vaan toivoa, että pystyisi itsekin vielä lähemmäs yhdeksänkymppisenä tekemään vastaavanlaisia upeita töitä!

Terveiset sinne Pohjois-Savoon!