Karnaluks ja Tallinna -kokemuksia

Kävimme A:n kanssa pitkään odotetulla Tallinnan matkalla, jossa yhtenä pääkohteena oli Karnaluks. Olimme kuulleet paikasta monelta suunnalta ja odotukset ainakin itsellä olivat korkeat. Lähdimme Turusta 7.25 bussilla ja laivamme lähti Helsingin satamasta klo 11.30. Menomatka meni kivuttomasti. Ratikka tuli koettua pitkästä aikaa ja laivaan pääsimme ongelmitta. Tallinnassa olimme klo 14. Sää vaikutti epävakaiselta, ukkosta oli ilmassa. Lämpötila hipoi 30 astetta koko päivän ja hotelliin päästyämme salamoi muutamia kertoja ja satoi välillä rankastikin. Päätimme tästä huolimatta lähteä katselemaan lähialueita sekä -kauppoja, Karnaluks olisi tiedossa vasta seuraavana päivänä. Kävimme hotellin yhteydessä olevassa kaupassa hankkimassa paikallisia herkkuja illan jääkiekkofinaali-peliä varten. Koska maassa maan tavalla, ostimme meille uusia tuttavuuksia portviini-, mango/inkivääri- ja maasdamjuustoa. Lisäksi, punaviinin ystäviä kun olemme, tuli sitäkin ostettua.

Illaksi olimme varanneet pöydän Dominic -ravintolasta. Tässä kohtaa en voi muuta kuin ylistää ravintolan ruokaa ja palvelua maasta taivaisiin. Ruoka oli uskomatonta. Lisäksi ravintolan listalta löytyi englantilaista gluteenitonta tummaa olutta, jota en ollut ennen maistanut. Onneksi näin, sillä ravintolan ainut siideri oli tilavuudeeltaan 7,5dl.

Illan aikana ehdimme kerran jos toisenkin kehua tarjoilijallemme ruoan makua ja laatua. Kiitokset lähetettiin kokille. A sattui pääruokien jälkeen myös mainitsemaan, että pidän blogia, jossa tulen kertomaan myös Tallinnan matkastamme ja että tulisin suosittelemaan kyseistä paikkaa. Johtuneeko siitä vai vain siitä, että olimme hyvin vetävän näköinen naiskaksikko, mutta joka tapauksessa saimme tilaamani capuccinon kanssa ylimääräisiä konvehteja, joita emme olleet erikseen tilanneet.

Lisäksi kehuttuamme paikkaa vielä hieman enemmän jälkiruoat syötyämme (ne olivat taivaallisen makuisia), kysyi tarjoilija vienosti, josko olisimme kiinnostuneita ottamaan vielä Vana Tallinn -likööriä. A siihen mietti ääneen, että mitäköhän tuo meille kustantaisi. No tähän tarjoilija vastasi erittäin maireana, että talo tarjoaa kauniille rouville.

(Itse en ehkä olisi välittänyt itseäni kutsuttavan rouvaksi, mutta mikäs tuossa). Joten, kaiken kaikkiaan illallinen oli enemmän kuin onnistunut. Myös tarjoilija jäi myhäillen ja tyytyväisen näköisenä toivottamaan meille oikein ihanaa illan jatkoa. Voin siis täydestä sydämestäni suositella kaikille, jotka Tallinnan vanhaan kaupunkiin suuntaavat, ravintola Dominicia. Keliaakikoille ravintola on myös oikein miellyttävä, sillä meilkein poikkeuksetta kaiken sai gluteenittomana ja gluteeniton olut oli sekin maistuva ja mukava yllätys.


Lopun illan vietimmekin hotellihuoneessa Suomen peliä viroksi katsellen. Uusi kokemus meille molemmille. Pieneksi ongelmaksi juustojen syömistä miettiessämme kehkeytyi teräaseiden puuttuminen. Miten leikkaisimme juustoa? Tuntui hieman turhalta lähteä ostamaan monen kertakäyttöveitsen pakettia parin juuston takia. Olimme kuitenkin kekseliäitä ja alla olevassa kuvassa näette ratkaisun pulmaamme. Kiitos cittari!

No niin, sitten itse asiaan eli maanantain kommelluksiin ja Karnaluksiin! Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Lämpötila pysyi maanantaina siedettävissä rajoissa eikä satanut ollenkaan. Nousimme hyvissä ajoin, kävimme maittavalla aamiaisella hotellissa ja varustauduimme hitaasti päivän koettelemuksia varten (joita sitten tulikin odotettua enemmän), sillä laivammehan lähti Tallinnan satamasta vasta myöhään illalla, klo 20.30. Meillä oli siis koko päivä aikaa mennä ja katsella. Sovimme, että klo 19.45 olisi passeli aika saapui terminaaliin, jottei laivaan ehtimisessä tulisi probleemaa. Vähän me vielä siinä vaiheessa ymmärsimme, mitä tulemaan piti.

Karnaluks:
Olimme pitkään odottaneet pääsyä Karnaluksiin. Olimme kuulleet, että kohde olisi hieman vaikeasti havaittavissa. Emme kuitenkaan osanneet odottaa mitään tällaista:

Epäilyttävistä olosuhteista huolimatta pääsimme ovikelloa rimpautettuamme Karnaluksiin sisään. Siellä avautui tällaisia näkymiä:

 




Karnaluksissa kiertelyyn taisi mennä 2-3h aikaa. Ja kuten ystäväni oli minua kerran neuvonut: tee ostolista -käsky osoittautui erittäin tarpeelliseksi. Karnaluks on pitsien, vetoketjujen, ompelu- ja villalankojen, nappien ja kanttinauhojen tarvitsijan mekka. En ole koskaan eläessäni nähnyt yhdellä kertaa niin monia eri sävyjä. 

Kanttinauhaa kanttinauhojen jälkeen:

 











Vetoketjuja vetoketjujen jälkeen:

 







Kankaita kankaiden jälkeen:

 










Ja sitten:

Minun mekkani!

Ristipistolankoja ristipistolankojen jälkeen!

Värimäärät sumensivat silmäni. Mahdollisuuksien ja ideoiden tuhansittainen määrä sumensi järkeni. Siinä hetkessä olin vain minä ja langat. Ja A, joka räpsi kuvia ihmeellisestä tilanteesta itsekseen naureskellen ilmeeni nähdessään.

Pieni varoituksen sana kuitenkin täytyy sanoa intohimoiselle ristipistoilijalle: Karnaluks ei ole ristipistoilijaa varten. Ainut samoihin sfääreihin kanttinauhojen määrän kanssa menevä asia oli muliinilankojen määrä. Aida-, evenweave tai muita ristipistokankaita sinne ei kannata mennä hakemaan. Kantattuja aidanauhoja kyllä löytyy suht moneen lähtöön. Lisäksi valmiit ristipistopaketit ovat melkein täysin Suomen hinnoissa ja paketit ovat varsin asiakasepäystävällisesti tungettu laatikoihin:

Neulojalle, virkkaajalle ja ompelijalle kauppa on kuitenkin äärettömien mahdollisuuksien maailma. Samoin sille, joka on aikeissa mennä naimisiin ja kaipaa koristemateriaaleja. Luultavasti itse tulen käymään Karnaluksissa seuraavan kerran sitten, kun tuo hääpäivä on lähitulevaisuudessa. Siinäkin kohtaa tulee häiden värimaailman olla lukkoon lyöty, sillä värejä ei kannata alkaa Karnaluksin antimien edessä miettimään. Sitä ei kenenkään pää kestä. Joitain erikoisuuksiakin löytyy, joita ei ole tullut Suomessa vastaan, kuten A:n löytämät pitemmät sukkapuikot ja kulmikkaat sukkapuikot. Kaiken kaikkiaan ihan kiva paikka, mutta ei minulla sinne mitään kiirettä ole takaisin. Palvelua sai suomeksi, muttei palvelu suomalaisen standardeilla ollut ystävällisimmästä päästä.

Olimme matkalla Karnaluksiin bonganneet toisen kangaskaupan ja päätimme paluumatkalla käväistä vielä sen kautta. Se oli tällaisen näköinen:

Kanttinauhoja oli taas vaikka muille jakaa. Täältä minä kuitenkin löysin tämän:

 24 kappaleen virkkuukoukkupaketin!!

Hotellille takaisin päästyämme päätimme koota löytämämme aarteet yhteen kasaan. Kasa näytti jokseenkin tältä:

Koska kuvasta ei ihan näe, mitä kaikkea kasa sisältää ja osa ostoksista puuttuu, laitettakoon tähän vielä lista omista löydöistäni:

• pitkiä nuppineuloja
• kirjontaneuloja (erittäin pieniä ja semiteräviä, jollaisia en ole nähnyt Suomessa)
• 3 eri kantattua aidakangasta; puna-, sini- ja kultareunaista
• soluble canvas, eli pesussa lähtevää aidapohjaa (ideana kiinnittää jollekin ei aida-kankaalle (esim. puuvilla) ja läpinäkyvän pohjan pallerot osoittavat, mistä kohtaa neula laitetaan, jotta ristipistoista tulee tasalaatuisia)(siitä toisesta käsityökaupasta, ei Karnaluksista)
• kerroslaskija
• 7 eri koon sukkapuikkopaketti
• 24 koon virkkuukoukkupaketti (siitä toisesta käsityökaupasta, ei Karnaluksista)
• sinistä glitter-virkkuulankaa (100g)
• valkoista glitter-virkkuulankaa (100g)
• kerrosmerkkejä kutimuksiin
• 2 eri kiiltävää punaista spessu-muliinilanka-vyyhteä
• nahkasormustin (joka ekan käytön aikana meni rikki ja jonka täten totesin surkeaksi)
• 3 kpl kangaskyniä
• 2 suurta (n. 10cm) hakaneulaa
• 3 vihreää nappia vauvan neuleeseen, josta näytän myöhemmin kuvaa
• 3 eri kokoista palmikkoneulepuikkoa, jotka on kätevämmän mallisia, kuin mitä Suomesta olen löytänyt

Siinä saalista ihaillessamme ja siirtäessäni jääpaloja juomastani vesipullooni varsin omaperäisin keinoin, mietimme mitä keksisimme vielä tekemistä. Laivan lähtöönhän oli siinä kohtaa vielä monen monta tuntia. Päädyimme siihen, että kävelisimme pikku hiljaa satamaa kohti ja kävisimme aina vastaan tulevissa kaupoissa katselemassa. Otimme kimpsut ja kampsut mukaan, sillä päätimme hyödyntää terminaalin tavarasäilytystä. Matkan varrella tulikin monta kauppahallia vastaan ja saimme kulutettua varsin mukavasti aikaa. Tulimme satama-alueelle noin klo 15.30. Laivan lähtöön vielä 5 tuntia aikaa. Kävimme syömässä, istuskelimme ja mietimme aikataulua. Veisimmekö ensin tavarat terminaaliin vai kävisimmekö vielä yhdessä kaupassa? Päätimme ensin käydä kaupassa ja viedä tavarat vasta sitten säilöön. Viimeisestä kaupasta taisimme tulla ulos klo 17 paikkeilla. Rauhassa istuskelimme kaupan ulkopuolella ja minä sovittelin ostoksia laukkuuni. Sitten tuli aika viedä laukut terminaaliin. Istahdimme terminaaliin, sillä eihän meillä mitään kiirettä ollut.

Katselimme rauhassa ja levollisin mielin, kun muut turistit pikku hiljaa valuivat odottavaan laivaan. Päätimme vielä ennen tavarasäilöä käydä wc-tiloissa ja kävin liputkin hakemassa  klo 17.30 oikein hyvissä ajoin, jottei niitä sitten tarvitsisi miettiä enää myöhemmin. Klo oli varmaan noin 17.40, kun A mainitsi unelmoiden, että voikun päästäisiin tuohon kohta lähtevään aiempaan laivaan. Niinpä, voi jos pääsisimme jo tuohon seuraavaan laivaan. Siinä minäkin sitten rupesin hieman kummaksumaan, että mitähän sitä on miettinyt kun olen niin kauhean myöhäisen laivamatkan varannut? Sitten rupesi tosissaan mietityttämään. Klo 18 lähtee laiva, meidän laiva lähtee 20.30. Missä vaiheessa minä muka olen klo 20.30 lähtevän matkan varannut? Vilkaisen lippua, voisiko sen vielä vaihtaa? Siinä lukee lähtöaika klo 18.00. Hitsi, virkailijahan on antanut meille väärät liput.

Hetkinen....

Vilkaisemme A:n kanssa toisiamme.

Hetkinen...

Tuo on meidän laiva tuossa vieressä, joka lähtee 20 minuutin päästä. Emme meinaa naurultamme päästä laivaan asti. Tolvanat. Laivamme on HELSINGIN satamassa klo 20.30. Saamme hieman kummaksuvia katseita, kun päivittelemme naurun ja hermostuksen välillä ehkä hieman kovaäänisesti, että perhana, meidän laiva lähtee kohta!

Jos olisimme hiemankin tehneet eri suunnitelmat, jos olisimme esimerkiksi jo aiemmin käyneet viemässä laukut terminaaliin tai jos en olisi käynyt "hyvissä ajoin" hakemassa lippujamme tai jos A ei olisi maininnut, että olisi kiva päästä tuolla klo 18 laivalla lähtemään, olisimme jossain vaiheessa iltaa tajunneet, että katsos kummaa, ei meidän laivaa ole täällä enää. On se kumma, miten se pää välillä toimii, sillä olimmehan päivän aikana monesti miettineet myös sitä, että meidän bussimme lähtee Helsingistä Turkuun klo 22. Aika mielenkiintoinen aikavääristymä pitää Suomenlahdella olla, jos aikoo klo 20.30 lähteä Tallinasta ja ehtiä klo 22 lähtevään bussiin Helsingin linja-autoasemalle.

Kaiken kaikkiaan, oikein ihana matka! Kiitos A:lle hyvästä matkaseurasta! Ja kiitokset ravintola Dominic, hyvästä palvelusta ja upeasta ruoasta!