Tatuoidut ristipistot: Äidille, rakkaudella

Äidin kuolemasta tulee ensi sunnuntaina 3.5.15 kymmenen vuotta. Kymmenen. Kello oli 14.08, kun opinto-ohjaajani haki minut sinä tiistaina biologian tunnilta. Muistan tarkalleen edeltävät 10 minuuttia, ennen kuin opinto-ohjaajani kertoi asian minulle. Ajatukset, liikkeet, koulukavereiden ilmeet, biologian opettajan sijaisen kehotuksen ottaa reppu mukaan. Sen jälkeen muistan kummitätini hakeneen minut, seuraavaksi olin jo sairaalassa äidin sairaalasängyn vieressä. Tulen aina katumaan sitä, etten käynyt silittämässä äidin poskea. En silloin, enkä myöhemmin sairaalan kappelissa.

Noiden parin kuolemaa seuranneen kuukauden aikana kuulin useasti radiosta Within Temptation, Memories -kappaleen.

Myöhempinä vuosina Poets of the Fall:n musiikki lohdutti. Siksi minulla on heidän Cradled in Love -kappaleensa kertosäe tatuoituna käsivarteeni äidin kuvan viereen.

So Don't Cry for Your Love,
Cry Tears of Joy,
Cos You're Alive,
Cradled in Love.

Koska en osaa kirjoittaa runoja, lainaan kollegani ja ystäväni Minna Mikolan sanoja:

Odotus

Tulisi joki.

Juoksisi vastavirtaan,

törmäilisi ainaisiin lohkareisiin.

Siirtäisi uudet uomat,

tunkeutuisi syvälle kuivuneisiin halkeamiin.

Antaisi elämän vettä hautautuneille alkioille.

Kalvaisi luut puhtaiksi,

peittäisi pehmeällä vaipallaan,

mullaksi mullan tulla.

Kivikristallit kirjaimiksi suljettuun kirjaan.

Tuudittaisi lempeisiin suvantoihin,

muiden hyväksi olla,

suojaksi arimmille,

varjoksi uupuneiden.

Sielujen virtaan antaisi ajelehtia.

Merelle suolaiselle janoavaisen.

Pari kappaletta, joista muistelen äidin pitäneen.

Neljä ruusua, Luotsivene

Mamba, Vielä on kesää jäljellä

Äidiltä jäi yksi kanavatyö kesken. Hain sen varastosta ja totesin, että neula on edelleen siinä, mihin äiti sen laittoi. Olen miettinyt, pitäisikö työ tehdä joskus loppuun, mutta se tarkoittaisi sitä, että neula pitäisi siirtää. On jotenkin lohdullista, että vielä kymmenenkin vuoden jälkeen on jokin äitiin liittyvä asia, joka ei ole muuttunut. On jäänyt äidiltä jälkeen. Ehken tee työtä loppuun, se ei tuntuisi oikealta. Tai ehkä teen sen sitten, kun täytän viisikymmentä. Äiti eli 49-vuotiaaksi.