Ei nämä reiät, mutta kun siitä kuultaa läpikin

Pidettiin A:n kanssa taannoin kisakatsomoa Suomen pelatessa vielä jääkiekon MM-kisoissa. No, kisat oli ja meni ja minä ainakin syytän tunarointia tuomarointia. Iltaan mahtui kaikkea kivaa. Hyvää ruokaa ja (surprise surprise) uusia tuotteita suoraan Englannista.

Terminaalista haettu paketti ja Pallen "nyt sitä ei saa hetkeen pois tuosta sohvalta"-ilme 

Palle normaaliin tapaansa valtasi sohvan alusen ja vaadittiin "pientä" suostuttelua ennen kuin rouva saatiin sieltä pois iltalenkkiä varten.

Olen jo aiemmin kirjoittanut tarkoista pukukoodeista, jotka meillä aina on tällaisia iltoja varten. Sain vihdoin napattua kuvan myös A:n parhaimmistosta. Jää minun reikäinen puseroni kyllä mukavasti kakkoseksi, kun tätä ilmestystä katsoo. Kuten otsikkokin sanoo, ei ne reiät vielä mitään, mutta kun siitä oikeasti kuultaa jo läpikin :D 

Ja ei, paidan helmaa ei korista reikäpitsiompele tai muu tarkoituksella tehty yksityiskohta, se on ihan vaan rikki.

Käytiin terminaalireissulla (käsityöpaketin haku)
myös kaupan kautta. Mukaan lähti muutama herkku.
Perinteeksi muodostunut chilijuusto ja uutuutena
 maustetut pähkinät.

Ja sitten, taas se ihana auvoisuuden tunne, kun avaat pahvilaatikon ja kurkkaat uusia tulokkaita:

Näistä tuotteista tilasin vain ohjeet, langat ja kankaat on vuorossa sitten joskus kun alan näitä tekemään. Tällä hetkellä minulla on selvästi meneillään tällainen, hmmm, voisiko sanoa surrealistinen (joku taiteentuntija varmaan kakoo kahviaan termin väärän käytön takia) vaihe. Kun en parempaakaan keksi, niin olkoot surrealistinen. En voi vastustaa tällaisia "outoja" maalauksia. Näissä on sitä jotain, ne vangitsevat katsojan huomion ja saavat pohtimaan merkityksiä kuvien takana. Sormet syyhyävät päästä aloittamaan tällaista uutta. Viime viikonloppuna otin mökille mukaan saman taiteilijan aiemmin tilaamani työn, sen missä taulu valuu taulussa olevan kävelijän päälle. En kuitenkaan aloittanut sitä, koska halusin jatkaa yhtä pari vuotta sitten aloittamaani työtä. Siitä enemmän toiste. Leijonakuningas ei mökillä edistynyt yhtään. Sinänsä harmi, koska jos olisin keskittynyt pelkästään sen tekemiseen, olisin saanut sen valmiiksi. Ehkä tällä viikolla? Perjantaina meillä on taas kolmen käsityöläisen kimppakivaa. Ehehehheh. Eli siis käsityöilta A:n ja I:n kera. Kiva nähdä miten I:n työ on edistynyt. Mutta, poikkesin taas aiheesta, palataanpa ruotuun.

Koska olen innostunut timanttimaalauksesta, tilasin "timangeja" varten lokerikon. Lokerikko testattiin viime perjantaina ja todettiin erittäin, kauniisti sanottuna, huonoksi. Naurettavan huonoksi. Jotta lokerikko saatiin edes vähän toimintavalmiuteen, tarvittiin avuksi puukko ja poikaystävä. Ja ei se silti toimi odotusten mukaisesti. En suosittele.

Minulla on jo useamman vuoden (9?) ollut käytössä alunperin oikein nätti käsityölaukku. Tuolloin laukkua hankkiessani en tullut ajatelleeksi sen käytännöllistä puolta. Laukku kun on (alkujaan ainakin oli) valkoinen. Voisiko siis sanoa, että laukku on ottanut osuman jos toisenkin vuosien varrella.

Tarkka katsoja saattanee huomata pari tahraa laukussa. Eikä se toiseltakaan puolelta sen paremmalta näytä. Toisaalta laukun säilytyspaikka kotona sohva(kahvi)pöydän edessä ei ehkä ole ollut optimaalisin paikka laukun suojaamisen kannalta. Mutta ainakin laukku on tehnyt tehtävänsä, suojannut käsitöitä. 

Oli siis toisin sanoen korkea aika päästää laukku viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Vakanssi täytettiinkin hieman edeltäjäänsä suuremmalla ja väriltään tummemmalla yksilöllä:

Kyllä nyt kelpaa säilytellä yhtä sun toista työtä. Laukku testattiin viikonlopun mökkireissulla ja todettiin erittäin päteväksi. Mukaan mahtui 3 eri ristipistotyötä ja 1 timanttityö. Eli 3 työtä enemmän kuin mitä edeltäjä pystyi säilömään.

Tässä vielä kuva laukun kuosista, joka 
luultavasti kestää käyttöä ja vuosia
edeltäjäänsä paremmin.

Katso nyt näitä! Kuka voi vastustaa?? Ja nämähän on niin pieniä, että valmista tulee parissa illalla.

Illan kulkua:

Krooh, pyyh, krooh, pyyh....

Juhuu?

Peli vei keskittymisen.

Juhuu? Minäkin olen täällä.

"Pitäkää pelinne ja käsityönne ja juustonne, minä mökötän nyt!"